Edellinen tekstini käsitteli pääasiassa tutkimuskaluston tarkastamista, joten lienee hedelmällistä keskittyä seuraavaksi laitteiden, kuten muidenkin tutkimuskalustoon kuuluvien tarvikkeiden huoltamiseen.
Edellisessä osassa viittasin mm. tarkastuskorttien hyödyllisyyteen, niin kaluston tarkastamisen, huoltojen, kuten myös kaluston hävikin minimoimisenkin kannalta mitattuna, joten
tutkimuksiin valmistautuessa on kaluston tarkastaminen lienee yksi tärkeimmistä asioista kaluston käytön kannalta itse tutkimuksessa.
Itse haluankin tuoda esille hyvän nyrkkisäännön tutkimuskaluston tarkastamistiheyden suhteen:
- Tutkimuskalusto on syytä tarkastaa perustasolla aina tutkimukseen valmistatuessa, sekä aina tutkimuksen päätyttyä.
- Tutkimukseen lähdettäessä on syytä tarkastaa, että tarvittava kalusto oheislaitteineen on mukana ja pakattuna.
-Tutkimuksen päätyttyä, kun ns. "purkamisvaihe" alkaa ja kalustoa ryhdytään pakkamaan, on kaluston nopea inventaario paikallaan, jotta varmistutaan siitä, ettei yhtään tutkimuskalustoa jää/unohdu tutkimuspaikalle, eli päälimmäisenä tarkoituksena on minimoida hävikin syntyminen tutkimuskaluston osalta. -Kaluston tarkastuskortti toimii tässä hyödyllisenä apuna.
-Mikäli edellisestä tutkimuksesta on pidempi aika, tai edellisestä kaluston tarkastamisesta on muusta syystä vierähänyt enemmän aikaa; - kaluston kunto sekä laitteiden toimivuus on syytä tarkastaa säännöllisesti esimerkiksi 1-2kk:n välein.
Mitä tulee tutkimuskaluston tarkastamiseen perustasolla, (esim. käyttöönotto tarkastus tutkimukseen valmistautuessa) kannattaa tarkastamisen suorittamiseen varata riittävästi aikaa.
Kun tarkastaminen saadaan tehtyä hyvissä ajoin, ongelmien tai puutteiden ilmetessä on riittävästi aikaa hoitaa kaluston huollot ja täydennykset tutkimuskohtaisesti, siten että kaikki tarvittava kalusto on saatavilla ja toimintakuntoisena siinä vaiheessa kun tutkimukseen ollaan lähdössä.
Mikäli tutkimuskalustoon kuuluvalle laitteistolle ilmenee tarvetta huolto- tai korjaustoimenpiteille, kannattaa suuremmat työt antaa laitteita huoltavien ammattilaisten käsiin.
Monet laitevalmistajat suosittelevatkin oman ketjunsa huoltopisteiden käyttämistä, lähtökohtaisesti itsekkin suosittelen lämpimästi merkkihuollon käyttämistä. Eetenkin takuuhuolto asioissa)
Lisäksi ympäri Suomea löytyy monia elektronisten laitteiden huoltamiseen ja korjaamiseen erikoistuneita liikkeitä.
-Joskus tutkimuskäytössä olevia laitteita on jouduttu modifioimaan, (tai jopa rakentamaan itse) jotta ne soveltuisivat tutkimuskäyttöön paremmin. Näiden laitteiden huolto- ja korjaustoimenpiteet saattavat suurimmalta osin jäädä tutkijan itsensä suoritettaviksi, mutta aina kannattaa pyytää konsultaatiota alan ammattilaiselta, varsinkin silloin jos tutkija ei itse omaa riittävää laitetuntemusta huoltoa tai korjausta ajatellen.
-Henkilökohtaisesti en suosittele kalliiden laitteiden itsenäistä modifiointia ilman ammattilaisten ohjeita, mutta mikäli päädyt omaehtoiseen askarteluun, muista toimivasi omalla vastuullasi.
Loppuyhteenvetona; -kaluston tarkastamisessa ja huoltamisessa tarpeellisisten toimenpiteiden suorittaminen ei ole "tähtitiedettä", sillä jokainen tutkimustoiminnasta kiinnostunut ihminen osaa tarkastaa oman henkilökohtaisen tutkimuskalustonsa ilman sen suurempaa päänvaivaa.
Huolto- ja korjaustoimenpiteitä ajatellen, kannattaa ottaa kuitenkin selvää, missä ja mihin hintaan tarvittavat huollot kannattaa suorittaa.
Mikäli kotikuntasi/kaupunkisi alueella huoltoliikkeitä on useita, kannattaa kilpailuttaa, tai muuten punnita juuri itsellesi sopivin vaihtoehto.
Muistutuksena kuitenkin, että laadukkaasta huoltoliikkeestä saat laadukasta palvelua.
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Tutkimuskaluston tarkastaminen, part 1
Koska tutkimuksissa käytetään monenlaista apuvälinettä ja elektroniikkaa, on lienee paikallaan tuoda esiin tutkimuskaluston tarkastamiseen ja huoltamiseen liittyvät keskeisimmät kohdat.
Jokainen ymmärtää tutkimuskaluston kunnon tarkastamisen tärkeyden, sillä kalustosta ei ole tutkimuksessa mitään hyötyä ellei sitä osata huoltaa asianmukaisesti, olipa kyse sitten käsivalaisimesta tai kalliimman luokan elektroniikasta.
Ositin tutkimuksissa käytettävä kalusto on lähes poikkeuksetta -tutkijoiden henkilökohtaista materiaalia ja näin ollen jokaisella tutkijalla on oltava kyky tehdä kaluston käyttöönottotarkastus, sekä huoltaa esimerkiksi elektroniset laitteet ennen tutkimusta ja sen jälkeen asian mukaisella tavalla.
Itse tehdyssä huoltamisessa taytyy kuitenkin muistaa oman osaamisensa rajat, sillä varsinkin elektronisten välineiden kanssa kannattaa suuremmat ja vaativammat huollot alan ammattilaisille.
-Käyttöönottotarkastuksen -käyttötarkastuksen- ideana on tarkastaa laitteen kunto, akkujen ja/tai virtalähteiden toiminta, sekä tarkastaa mahdollisten lisälaitteiden kunto, mikäli laitteessa havaitaan puutteita tai huoltotarvetta, huolletaan laitteet asianmukaisesti.
Käytännössä tämä tarkoittaa laitteiston perustarkastamista, akkujen lataamista, osien puhdistamista, sekä laitteen testaamista ennen tutkimusta. (Laitteiden kalibroinnit ja perusteellinen asetusten määrittäminen tehdään vasta kohteessa ennen tutkimusta tutkimusympäristön mukaan.)
Jokaisella laitteella on oma toimintatapansa, mutta useimpien laitteiden kanssa voidaan käyttää käyttöönottotarkastuksessa eräänlaista tarkastusrunkoa.
Seuraavaksi pelkistetty perusrunko, jota Ositin tutkijat käyttävät -tarkastuksessa:
-Tarkasta laitteen ja mahdollisten lisälaitteiden yleiskunto
-Puhdista välineet, linssit/mikrofonit ja akkujen/pattereiden navat.
-Lataa kaikki laitteeseen kuuluvat akut/paristot ja varmista niiden toimivuus.
-Tarkasta laitteeseen kuuluvien piuhojen/kaapelien toiminta (esim. laitteen USB-kaapeli)
-Tarkasta laitteen yleistoiminta käyttämällä perusasetuksia.
-Tarkasta laitekohtaiset asetukset/ominaisuudet.
Tutkijalla saattaa olla käytössään useita erilaisia laitteita ja apuvälineitä jotka kaikki tulee tarkastaa huolellisesti ennen tutkimusta, tällöin tarkastamista helpottaa huomattavasti ns. tarkastuskortti joka toimii muistilappuna kaluston tarkastajalle esimerkiksi silloin kun tutkimuskalustoa on pakattu vaikkapa salkkuihin tai laatikoihin.
Tällöin käyttöönottotarkastusta tekevä tutkija näkee mitä kussakin salkussa pitäisi olla pakattuna ja mikä osa tai kaapeli kuuluu millekkin laitteelle.
Usein tarkastuskortti helpottaa myös varusteiden pakkaamista tutkimuksen päätyttyä ja pakkaamisen yhteydessä kortista on helppo tarkastaa ettei mitään tutkimuskalustoa ole unohtunut kohteeseen, eli tarkastuskorttia käyttämällä voidaan minimoida unohduksesta/huolimattomuudesta johtuvaa hävikkiä.
-Tarkastuskorttiin voidaan myös tarvittaessa liittää merkintöjä yms. kaluston kannalta tärkeitä tietoa myöhempää tarkastelua varten vaikkapa kalustolle suoritettujen huoltotoimenpiteiden osalta.
Peruslähtökohtana on että jokainen tutkija tarkastaa oman kalustonsa itse , ennen ja jälkeen tutkimuksen. Yleensä tutkija tuntee itse oman kalustonsa ja käyttämänsä laitteiston sen verran perusteellisesti, että osaa myös itse sen tarkastaa.
-Mikäli kaluston tarkastaminen/huoltaminen on tarpeellista delegoida esim. tasaisesti useammalle tutkijalle, annetaan kaluston tarkastamiseen tarkat ohjeet, etenkin silloin kun kaluston huoltamiseen ilmenee tarvetta.
Jokainen ymmärtää tutkimuskaluston kunnon tarkastamisen tärkeyden, sillä kalustosta ei ole tutkimuksessa mitään hyötyä ellei sitä osata huoltaa asianmukaisesti, olipa kyse sitten käsivalaisimesta tai kalliimman luokan elektroniikasta.
Ositin tutkimuksissa käytettävä kalusto on lähes poikkeuksetta -tutkijoiden henkilökohtaista materiaalia ja näin ollen jokaisella tutkijalla on oltava kyky tehdä kaluston käyttöönottotarkastus, sekä huoltaa esimerkiksi elektroniset laitteet ennen tutkimusta ja sen jälkeen asian mukaisella tavalla.
Itse tehdyssä huoltamisessa taytyy kuitenkin muistaa oman osaamisensa rajat, sillä varsinkin elektronisten välineiden kanssa kannattaa suuremmat ja vaativammat huollot alan ammattilaisille.
-Käyttöönottotarkastuksen -käyttötarkastuksen- ideana on tarkastaa laitteen kunto, akkujen ja/tai virtalähteiden toiminta, sekä tarkastaa mahdollisten lisälaitteiden kunto, mikäli laitteessa havaitaan puutteita tai huoltotarvetta, huolletaan laitteet asianmukaisesti.
Käytännössä tämä tarkoittaa laitteiston perustarkastamista, akkujen lataamista, osien puhdistamista, sekä laitteen testaamista ennen tutkimusta. (Laitteiden kalibroinnit ja perusteellinen asetusten määrittäminen tehdään vasta kohteessa ennen tutkimusta tutkimusympäristön mukaan.)
Jokaisella laitteella on oma toimintatapansa, mutta useimpien laitteiden kanssa voidaan käyttää käyttöönottotarkastuksessa eräänlaista tarkastusrunkoa.
Seuraavaksi pelkistetty perusrunko, jota Ositin tutkijat käyttävät -tarkastuksessa:
-Tarkasta laitteen ja mahdollisten lisälaitteiden yleiskunto
-Puhdista välineet, linssit/mikrofonit ja akkujen/pattereiden navat.
-Lataa kaikki laitteeseen kuuluvat akut/paristot ja varmista niiden toimivuus.
-Tarkasta laitteeseen kuuluvien piuhojen/kaapelien toiminta (esim. laitteen USB-kaapeli)
-Tarkasta laitteen yleistoiminta käyttämällä perusasetuksia.
-Tarkasta laitekohtaiset asetukset/ominaisuudet.
Tutkijalla saattaa olla käytössään useita erilaisia laitteita ja apuvälineitä jotka kaikki tulee tarkastaa huolellisesti ennen tutkimusta, tällöin tarkastamista helpottaa huomattavasti ns. tarkastuskortti joka toimii muistilappuna kaluston tarkastajalle esimerkiksi silloin kun tutkimuskalustoa on pakattu vaikkapa salkkuihin tai laatikoihin.
Tällöin käyttöönottotarkastusta tekevä tutkija näkee mitä kussakin salkussa pitäisi olla pakattuna ja mikä osa tai kaapeli kuuluu millekkin laitteelle.
Usein tarkastuskortti helpottaa myös varusteiden pakkaamista tutkimuksen päätyttyä ja pakkaamisen yhteydessä kortista on helppo tarkastaa ettei mitään tutkimuskalustoa ole unohtunut kohteeseen, eli tarkastuskorttia käyttämällä voidaan minimoida unohduksesta/huolimattomuudesta johtuvaa hävikkiä.
-Tarkastuskorttiin voidaan myös tarvittaessa liittää merkintöjä yms. kaluston kannalta tärkeitä tietoa myöhempää tarkastelua varten vaikkapa kalustolle suoritettujen huoltotoimenpiteiden osalta.
Peruslähtökohtana on että jokainen tutkija tarkastaa oman kalustonsa itse , ennen ja jälkeen tutkimuksen. Yleensä tutkija tuntee itse oman kalustonsa ja käyttämänsä laitteiston sen verran perusteellisesti, että osaa myös itse sen tarkastaa.
-Mikäli kaluston tarkastaminen/huoltaminen on tarpeellista delegoida esim. tasaisesti useammalle tutkijalle, annetaan kaluston tarkastamiseen tarkat ohjeet, etenkin silloin kun kaluston huoltamiseen ilmenee tarvetta.
perjantai 18. kesäkuuta 2010
OSIT:n startti uudelle vuosikymmenelle
Reilu puoli vuotta on kulunut tämän vuosikymmenen avauksesta ja tämä puoli vuotta on ollut mielenkiintoinen ja osaltaan työntäyteinenkin tutkijoillemme.
-Vuodenvaihteen jälkeen on ollut monenlaista projektia jossa olemme saaneet olla mukana, myös palautetta ja erilaisia yhteydenottoja on seurallemme tullut varsin reippaasti.
Vaikka tutkimuksien osalta seurallamme on ollut tämän vuoden osalta hiljaisempaa, on suurin työ liittynyt ehdottomasti tutkimusseuramme julkisuuskuvaan.
Kiitos toiminnastamme kiinnostuneiden, olemme saaneet mahdollisuuden esiintyä avoimesti erilaisissa medioissa; kuten internet artikkeleissa, lehtijulkaisuissa ja radiossa.
Seurallamme on tällä hetkellä muutamia haastatteluihin ja artikkeleihin liittyviä projekteja työn alla, jotka pyrimme hoitamaan aktiivisesti eteenpäin.
Julkisuuskuvaamme liittyen on ollut hienoa, että kotisivujemme (http://osit.fi/) kävijämäärät ovat ylittäneet 10.000 käyttäjän rajapyykin päivämäärällä 17.06.2010
Mitä tulee seuramme kehittymiseen edellisvuodesta, toimii muutamana kulmakivenä potentiaalisten kohteiden kartoittaminen myös Oulun alueen ulkopuolelta.
-Käytännössä tämä tarkoittaa paljon suurempaa vaikutusaluetta tutkimusten järjestämiselle, sekä laajempaa käsitystä eri alueiden historiasta.
Tällä hetkellä seurallamme onkin potentiaalisia kohteita työn alla n.16 kappaletta, joista osa sijaitsee Oulun alueella ja osa taas satojen kilometrien päässä.
Ehdottomasti paras oppi seurallemme on ollut, että olemme päässet heti ensimmäisenä vuonna suorittamaan monta tutkimusta erilaisissa ympäristöissä.
Tämä on selvästi vaikuttanut positiivisesti erilaisten tutkimusmenetelmien suunnittelemiseen ja parantelemiseen.
Myös seuramme käytössä olevaan laitteistopuoleen on saatu uudistuksia, joista on välitön hyöty kulloisenkin tutkimuksen lopputuloksen kannalta, sillä laitteistohankintojen kautta pystymme kattamaan tutkimuskohteistamme suurempia alueita, tai keskittymään tarkemmin tiettyihin alueisiin, -riippuen kumpi variaatio palvelee tarkoitustaan paremmin kulloisessakin tutkimuksessa.
Tulevaisuus näyttää, mitä tulevan pitää ja miten seuramme jatkaa kulkuaan.
Pitemmittä puheitta, kiitos tähän asti kaikille toiminnastamme kiinnostuneille.
Meihin voi olla yhteydessä sähköpostitse, tai keskustelufoorumimme kautta.
-Yhteystietomme löytyvät blogin oikeasta reunasta.
Muutamia haastatteluja ja artikkeleita, joissa osit on ollut mukana tänä vuonna:
2010 Ouluradion haastattelu, josta tiivistetty tekstiversio: http://yle.fi/alueet/oulu/2010/06/huntu_liukui_kummitustutkijoiden_lapi_1752889.html?origin=rss
12.04.2010 Paranormaali blogin haastattelu: http://paranormaaliblogi.net/index.php/2010/04/12/haastattelussa-osit/
05.04.2010 Kalevan nettiartikkeli: http://www.kaleva.fi/uutiset/mittarit-tanassa-kummituksia-tutkimaan/847874
-Vuodenvaihteen jälkeen on ollut monenlaista projektia jossa olemme saaneet olla mukana, myös palautetta ja erilaisia yhteydenottoja on seurallemme tullut varsin reippaasti.
Vaikka tutkimuksien osalta seurallamme on ollut tämän vuoden osalta hiljaisempaa, on suurin työ liittynyt ehdottomasti tutkimusseuramme julkisuuskuvaan.
Kiitos toiminnastamme kiinnostuneiden, olemme saaneet mahdollisuuden esiintyä avoimesti erilaisissa medioissa; kuten internet artikkeleissa, lehtijulkaisuissa ja radiossa.
Seurallamme on tällä hetkellä muutamia haastatteluihin ja artikkeleihin liittyviä projekteja työn alla, jotka pyrimme hoitamaan aktiivisesti eteenpäin.
Julkisuuskuvaamme liittyen on ollut hienoa, että kotisivujemme (http://osit.fi/) kävijämäärät ovat ylittäneet 10.000 käyttäjän rajapyykin päivämäärällä 17.06.2010
Mitä tulee seuramme kehittymiseen edellisvuodesta, toimii muutamana kulmakivenä potentiaalisten kohteiden kartoittaminen myös Oulun alueen ulkopuolelta.
-Käytännössä tämä tarkoittaa paljon suurempaa vaikutusaluetta tutkimusten järjestämiselle, sekä laajempaa käsitystä eri alueiden historiasta.
Tällä hetkellä seurallamme onkin potentiaalisia kohteita työn alla n.16 kappaletta, joista osa sijaitsee Oulun alueella ja osa taas satojen kilometrien päässä.
Ehdottomasti paras oppi seurallemme on ollut, että olemme päässet heti ensimmäisenä vuonna suorittamaan monta tutkimusta erilaisissa ympäristöissä.
Tämä on selvästi vaikuttanut positiivisesti erilaisten tutkimusmenetelmien suunnittelemiseen ja parantelemiseen.
Myös seuramme käytössä olevaan laitteistopuoleen on saatu uudistuksia, joista on välitön hyöty kulloisenkin tutkimuksen lopputuloksen kannalta, sillä laitteistohankintojen kautta pystymme kattamaan tutkimuskohteistamme suurempia alueita, tai keskittymään tarkemmin tiettyihin alueisiin, -riippuen kumpi variaatio palvelee tarkoitustaan paremmin kulloisessakin tutkimuksessa.
Tulevaisuus näyttää, mitä tulevan pitää ja miten seuramme jatkaa kulkuaan.
Pitemmittä puheitta, kiitos tähän asti kaikille toiminnastamme kiinnostuneille.
Meihin voi olla yhteydessä sähköpostitse, tai keskustelufoorumimme kautta.
-Yhteystietomme löytyvät blogin oikeasta reunasta.
Muutamia haastatteluja ja artikkeleita, joissa osit on ollut mukana tänä vuonna:
2010 Ouluradion haastattelu, josta tiivistetty tekstiversio: http://yle.fi/alueet/oulu/2010/06/huntu_liukui_kummitustutkijoiden_lapi_1752889.html?origin=rss
12.04.2010 Paranormaali blogin haastattelu: http://paranormaaliblogi.net/index.php/2010/04/12/haastattelussa-osit/
05.04.2010 Kalevan nettiartikkeli: http://www.kaleva.fi/uutiset/mittarit-tanassa-kummituksia-tutkimaan/847874
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Kohteiden taustatutkimuksista
Niin tarkkaa työtä, kuin kohteilla fyysisesti tapahtuva tutkiminen onkin, ei meidän sovi unohtaa tutkimuskohteemme taustatutkimuksen tärkeyttä.
-Niin loistavan hienolta idealta, kuin ulkopuolisen henkilön mielestä tutkijaryhmän lähettäminen kylmiltään ennalta tiedustelemattomaan kohteeseen olisikin; täytyy meidän nostaa kissa pöydälle ja muistuttaa, että ainoastaan kattavan taustatutkimuksen kautta tiedämme millaisia ilmiöitä tutkimassamme kohteessa tapahtuu ja etenkin mille aluille nämä ilmiöt ovat keskittyneet.
Luonnollisesti tämä helpottaa tutkimuksen organisointia etenkin tutkinnanjohtajan toiminnan kannalta, kun pystytään keskittämään tutkimuksen painopisteet paikoille, joissa havaintoja selittämättömistä ilmöistä on tehty.
Vakavasti, tai ainakin oikeaoppisesti tehdyn tutkimuksen kannalta olisi vähintäänkin kyseenalaista alkaa ilman tutkimuksen tarkkaa suunnittelua alkaa harrastamaan "hakuammuntaa", sillä olisi hyvin todennäköistä ettei tutkijaryhmä tällä variaatiolla saisi minkäänlaista informatiivia irti itse tutkimuksesta, tai ainakin tutkimuksessa esiin tulleet havainnot jäisivät todennäköisesti minimiin.
Juurikin oikeaoppisen taustaselvityksen juju piilee niissä osa-alueissa, että tutkijaryhmä pystyy keskittämään huomionsa tietyille alueille ja tarpeen tullen käyttämään tilanteen vaatimia tutkimusmenetelmiä ja tutkimustekniikoita, painottaen konkreettisten tulosten taltioimista, siten kuin se suinkin on mahdollista.
Kattavan taustaselvityksen kautta tutkijaryhmä saa informaatiota kohteen historiasta ja mahdollisista kohteen historiaan liittyvistä -ajoittainkin traagisista- ihmiskohtaloista.
Mikä olisikaan mielekkäämpää huomata, kuin että tutkimuskohteeseen tehdyn taustaselvityksen nojalla kohde kantaa taustallaan pitkää historiaa ja traagisia, tai muuten tunteikkaita ihmiskohtaloita, joiden tuoma potentiaali kasvattaa teoreettista mahdollisuutta siitä, että ehkäpä kohteessa piileekin jotain konkreettista.
Rehellisesti sanottuna, ajoittain kunnollisen taustaselvityksen tekeminen vaatii hyvin paljon työtä ja informaatiota pitää pyrkiä ammentamaan useista eri lähteistä ja etenkin sellaisista, jotka jollain tapaa ovat todennettavissa.
-Käytännön tasolla tämä tarkoittaa yhteydenottoa luotettaviin tietolähteisiin, kuten esimerkiksi paikallisen kunnan tai kaupungin historioitsijaan, museoiden työntekijöihin, paikallishistorian tutkimuslaitokseen, tai vaikkapa paikalliseen yliopistoon.
-Tottakai, kohteen tausteselvityksen tekemiseen kelpaavat yhtälailla muut tiedonlähteet, mikäli ne suinkin ovat todennettavissa. Tästä käytännön esimerkkinä OSIT:n tutkima kohde; vanha koulurakennus jonka tutkimusrapotti löytyy linkistä: http://osit.fi/?tapaus=2009-10-26-Vanha-koulurakennus
Tämän kohteen osalta, sain henkilökohtaisesti suurimman informaation ko. alueen osalta eläkkeelle jääneeltä opettajalta, joka oli aikoinaan toiminut opettajana samaisessa koulurakennuksessa. Tapasinkin hänet henkilökohtaisesti ja hän esitti minulle talteen ottamiaan asikirjoja -alueen historiasta. Jokainen näistä asiakirjoista olivat julkisia, osa niistä silloisen kunnanjohtajan allekirjoittamia.
Tällöin otin myös yhteyttä paikallisen kunnan sihteeriin, jonka kautta pystyin varmentamaan muutamat tietolähteet, joiden informaatio oli lähinnä suullisesti kerrottua.
Kaikki tämä työ saa kuitenkin alkunsa niista aspekteista, joita mm. kohteen omistajalla, taikka selittämättömien ilmiöiden kokijoilla on. -Tällöin tutkijaryhmä saa vastaansa informaation impulssin jonka nojalla he ovat kyvykkäitä tekemään kohteen historian osalta taustaselvitystä ja etenkin ottamaan selvää, korreloiko kohteessa havaitut ilmiöt itse kohteen historian kanssa.
-Haluankin siis henkilökohtaisesti painottaa tällaisen taustatutkimuksen tärkeyttä, sillä se avaa monia mahdollisuuksia ja helpottaa itse tutkimuksen suunnittelua ja organisointia.
Loppupeleissä taustatutkimuksen tärkeys piilee siinä, että tutkijaryhmä pystyy ottamaan huomioon tiettyjä teorioita, jotka monesti kosketavat paranormaaliksi miellettyä maailmaa. Näistä hyvänä esimerkkinä vaikkapa traagisten ihmiskohtaloiden tuoma teoreettinen potentiaali.
-Kuten jo aiemmin viittasin; kyse on hyvin pitkälti siitä, että tukijaryhmä pystyy kasvattamaan ja käsittelemään informaatiota itse kohteen historian osalta ja etenkin, tutkijaryhmä pystyy havainnollistamaan ne osa-alueet jotka ovat potentiaalisia ilmiöiden taltioimisen kannalta.
En poissulje ajatusta, etteikö joissain olosuhteissa tutkijaryhmä voitaisi lähettää tutkimaan aluetta ilman minkäänlaista taustatietoa. Niissä olosuhteissa täytyy tutkijaryhmän kuitenkin ottaa huomioon kohteen/alueen koko, sekä pyrkiä löytämään -kohteen tutkimiselle sopivat tutkimusmenetelmät.
Tämä tarkoittaisi, että tutkijaryhmän olisi kyettävä paikallistamaan kohteessa mahdollisesti olevat 'hotspotit' -eli alueet joissa ilmiöitä tapahtuu, tai niiden esiintymiselle on olemassa potentiaali- tutkimuksen aikana.
Variaatio on hyvin kapea ja kivinen käytännön toteuttamisen kannalta, sillä tutkimuksen onnistumisesta, tai muusta tutkimuksen tuomasta informatiivista ei voi mennä takuuseen.
Onnistuessaan se kuitenkin tuo hyvin esille tutkijaryhmän osaamisen ja parhaimmillaan tuo hyviä rakentavia kokemuksia tutkijoille itselleen.
-Niin loistavan hienolta idealta, kuin ulkopuolisen henkilön mielestä tutkijaryhmän lähettäminen kylmiltään ennalta tiedustelemattomaan kohteeseen olisikin; täytyy meidän nostaa kissa pöydälle ja muistuttaa, että ainoastaan kattavan taustatutkimuksen kautta tiedämme millaisia ilmiöitä tutkimassamme kohteessa tapahtuu ja etenkin mille aluille nämä ilmiöt ovat keskittyneet.
Luonnollisesti tämä helpottaa tutkimuksen organisointia etenkin tutkinnanjohtajan toiminnan kannalta, kun pystytään keskittämään tutkimuksen painopisteet paikoille, joissa havaintoja selittämättömistä ilmöistä on tehty.
Vakavasti, tai ainakin oikeaoppisesti tehdyn tutkimuksen kannalta olisi vähintäänkin kyseenalaista alkaa ilman tutkimuksen tarkkaa suunnittelua alkaa harrastamaan "hakuammuntaa", sillä olisi hyvin todennäköistä ettei tutkijaryhmä tällä variaatiolla saisi minkäänlaista informatiivia irti itse tutkimuksesta, tai ainakin tutkimuksessa esiin tulleet havainnot jäisivät todennäköisesti minimiin.
Juurikin oikeaoppisen taustaselvityksen juju piilee niissä osa-alueissa, että tutkijaryhmä pystyy keskittämään huomionsa tietyille alueille ja tarpeen tullen käyttämään tilanteen vaatimia tutkimusmenetelmiä ja tutkimustekniikoita, painottaen konkreettisten tulosten taltioimista, siten kuin se suinkin on mahdollista.
Kattavan taustaselvityksen kautta tutkijaryhmä saa informaatiota kohteen historiasta ja mahdollisista kohteen historiaan liittyvistä -ajoittainkin traagisista- ihmiskohtaloista.
Mikä olisikaan mielekkäämpää huomata, kuin että tutkimuskohteeseen tehdyn taustaselvityksen nojalla kohde kantaa taustallaan pitkää historiaa ja traagisia, tai muuten tunteikkaita ihmiskohtaloita, joiden tuoma potentiaali kasvattaa teoreettista mahdollisuutta siitä, että ehkäpä kohteessa piileekin jotain konkreettista.
Rehellisesti sanottuna, ajoittain kunnollisen taustaselvityksen tekeminen vaatii hyvin paljon työtä ja informaatiota pitää pyrkiä ammentamaan useista eri lähteistä ja etenkin sellaisista, jotka jollain tapaa ovat todennettavissa.
-Käytännön tasolla tämä tarkoittaa yhteydenottoa luotettaviin tietolähteisiin, kuten esimerkiksi paikallisen kunnan tai kaupungin historioitsijaan, museoiden työntekijöihin, paikallishistorian tutkimuslaitokseen, tai vaikkapa paikalliseen yliopistoon.
-Tottakai, kohteen tausteselvityksen tekemiseen kelpaavat yhtälailla muut tiedonlähteet, mikäli ne suinkin ovat todennettavissa. Tästä käytännön esimerkkinä OSIT:n tutkima kohde; vanha koulurakennus jonka tutkimusrapotti löytyy linkistä: http://osit.fi/?tapaus=2009-10-26-Vanha-koulurakennus
Tämän kohteen osalta, sain henkilökohtaisesti suurimman informaation ko. alueen osalta eläkkeelle jääneeltä opettajalta, joka oli aikoinaan toiminut opettajana samaisessa koulurakennuksessa. Tapasinkin hänet henkilökohtaisesti ja hän esitti minulle talteen ottamiaan asikirjoja -alueen historiasta. Jokainen näistä asiakirjoista olivat julkisia, osa niistä silloisen kunnanjohtajan allekirjoittamia.
Tällöin otin myös yhteyttä paikallisen kunnan sihteeriin, jonka kautta pystyin varmentamaan muutamat tietolähteet, joiden informaatio oli lähinnä suullisesti kerrottua.
Kaikki tämä työ saa kuitenkin alkunsa niista aspekteista, joita mm. kohteen omistajalla, taikka selittämättömien ilmiöiden kokijoilla on. -Tällöin tutkijaryhmä saa vastaansa informaation impulssin jonka nojalla he ovat kyvykkäitä tekemään kohteen historian osalta taustaselvitystä ja etenkin ottamaan selvää, korreloiko kohteessa havaitut ilmiöt itse kohteen historian kanssa.
-Haluankin siis henkilökohtaisesti painottaa tällaisen taustatutkimuksen tärkeyttä, sillä se avaa monia mahdollisuuksia ja helpottaa itse tutkimuksen suunnittelua ja organisointia.
Loppupeleissä taustatutkimuksen tärkeys piilee siinä, että tutkijaryhmä pystyy ottamaan huomioon tiettyjä teorioita, jotka monesti kosketavat paranormaaliksi miellettyä maailmaa. Näistä hyvänä esimerkkinä vaikkapa traagisten ihmiskohtaloiden tuoma teoreettinen potentiaali.
-Kuten jo aiemmin viittasin; kyse on hyvin pitkälti siitä, että tukijaryhmä pystyy kasvattamaan ja käsittelemään informaatiota itse kohteen historian osalta ja etenkin, tutkijaryhmä pystyy havainnollistamaan ne osa-alueet jotka ovat potentiaalisia ilmiöiden taltioimisen kannalta.
En poissulje ajatusta, etteikö joissain olosuhteissa tutkijaryhmä voitaisi lähettää tutkimaan aluetta ilman minkäänlaista taustatietoa. Niissä olosuhteissa täytyy tutkijaryhmän kuitenkin ottaa huomioon kohteen/alueen koko, sekä pyrkiä löytämään -kohteen tutkimiselle sopivat tutkimusmenetelmät.
Tämä tarkoittaisi, että tutkijaryhmän olisi kyettävä paikallistamaan kohteessa mahdollisesti olevat 'hotspotit' -eli alueet joissa ilmiöitä tapahtuu, tai niiden esiintymiselle on olemassa potentiaali- tutkimuksen aikana.
Variaatio on hyvin kapea ja kivinen käytännön toteuttamisen kannalta, sillä tutkimuksen onnistumisesta, tai muusta tutkimuksen tuomasta informatiivista ei voi mennä takuuseen.
Onnistuessaan se kuitenkin tuo hyvin esille tutkijaryhmän osaamisen ja parhaimmillaan tuo hyviä rakentavia kokemuksia tutkijoille itselleen.
torstai 29. huhtikuuta 2010
OSIT tekniikkaa - Osa 6 - Liikkeentunnistimet
Liikkeentunnistimet
Vaikka välillä tuntuu hassulta käyttää kyseisiä laitteita tutkimuksissa, voi niiden potentiaalinen hyöty olla suurena apuna tutkijoille.
Liikkeentunnistimia voi jälleen kerran joko ostaa, tai tehdä itse. Riippuen millaista laitetta haluaa, hintaluokat ovat varmasti jokaiselle sopivat.
Halvimmalla varmaan pääsee jos ostaa ihan normaali kaupasta valaisinosastolta löytyvän muutamalla paristolla toimivan LED liikkeentunnistinvalon. Kyseisissä laitteissa itse liikkeentunnistin on yllättävän herkkä ja sopii mainiosti aloitteleville "kummituksen metsästäjille".
Luonnollisesti tällaisessa kaupan peruskauravehkeessä on vain se valo tuottamassa signaalia, joten taas astuu sisäiset McGyverit esiin ja muutamalla kolvin tökkäisyllä sekä taitavalla ranneliikkeellä kasaa kaveriksi pienen elektronisen summerin. Sen jälkeen laite havaitessaan liikettä loiskauttaa maailman valoisaksi ja päräyttää varmasti jokaisen korvakäytäviä hellivän summeriparkunan kuuluviin.
Jotkut käyttävät tutkinnoissaan jopa riistakameroita liikkeentunnistimena, mutta halvimpien mallien haittapuolena on laitteen hidas reagointi liikkeeseen, eli ihan pieniä liikkeitä ei sellaisella kannata lähteä hakemaan tallennettavaksi.
Mihin liikkeentunnistimia käytetään?
Liikkeentunnistimilla yleensä "ansoitetaan" tiettyjä paikkoja joissa kerrotaan esimerkiksi esineiden tai muiden objektien liikkuvan itsestään.
Liike voi olla niin pientä, että sitä ei välttämättä huomaa jos ei suoraan katso kohteeseen, joten yksi tai useampi herkeämätön liikkeentunnistin vahtina on korvaamaton apu.
Toinen käyttökohde on varmistaa kohteen sisääntuloaukoilla, ettei kohteessa liiku asiattomia henkilöitä aiheuttamassa tihutöitä tutkinnan osalta.
Toisin sanoen, kyseessä on hyvinkin monipuolinen ja käyttökelpoinen pikku laite.
Miten liikkeentunnistimia käytetään?
Otetaan esimerkkinä vaikkapa kohteessa X sijaitseva ovi joka väitöksien mukaan avautuu ja sulkeutuu itsestään. Ainahan voi toki tutkimuksissa tehdä perinteiset ja nakittaa kyseiseen paikkaan pari tutkijaa istumaan ja odottelemaan asioita tapahtuvaksi, tai sitten laittaa ko. tutkijat muihin hommiin ja korvata heidät liikkeentunnistimella.
Jos ovi liikahtaa suuntaan tahi toiseen, aloittaa liikkeentunnistin nimensä veroisesti oman elämänsä ja täten saadaan aihetodisteita kohteen liikkumisesta.
Liikkeentunnistimen toimintaa voi kompata vaikkapa sanelimella ja/tai videokameralla jolloin tunnistimen aiheuttama reaktio tallentuu jälkeenpäin analysoitavaksi.
OSIT tekniikkaa - Osa 5 - Infrapunavalaisimet
Infrapuna, eli IR-valaisimet
Tutkinnan aikana päivänvalo tai muu ylimääräinen valo yritetään saada poistettua kohteista tavalla tai toisella, eli kaikki tutkiminen tapahtuu mahdollisimman pimeässä ympäristössä.
Jotta liikkuvaa kuvaa tallentavat kamerat näkisivät jotain pimeässä, täytyy niiden kanssa käyttää aktiivisia valaisimia ja noh, normaali taskulamppu ja/tai valonlähde yllämainitun syyn vuoksi ei passaa. Tässä tilanteessa otetaan laitteiston kaveriksi Infrapunavalaisin.
IR-valaisimia saa ostettua ihan sellaisenaan kaupoista tai jos haluaa tuoda sen sisäisen linkkuveitsi-ilmastointiteippi-takatukka-ihmemiehen esiin, voi netin ihmeellisestä maailmasta hakea valmistusohjeet ko. laitteille.
Seuraavassa lainaus Videokamera osiosta koskien IR-valaisimia:
"Tässä vaiheessa lyödään kaveriksi kunnollinen IR-lisävalaisin. Tällaisia valaisimia voi ostaa ihan kameran merkkituotteina, mutta niiden hinta on oikeasti jotain naurettavan suurta. Esimerkiksi voit helposti joutua pulittamaan 50-100e itse kameraan kiinnitettävästä IR lisävalaisimesta joka ottaa virtaa kameran akusta (which sucks always, period!), mutta voit myös tehdä budjettiratkaisun jonka allekirjoittanut toteutti; eli tilasin kaikki tarvittavat elektroniikkakomponentit maailmalta, käytin pari tuntia kolvaamiseen, muovikotelon muotoilemiseen ja komponenttien kasaamiseen lopputuloksena IR-ledeillä toimiva valaisin jonka valoteho on noin 7-10m. Hintaa koko systeemille tuli loppupeleissä noin 15e (sisältää komponenttien rahdin postikulut) ja kun komeus toimii ledeillä, perus 9v paristolla valaisee helposti yli 10 tuntia."
Mihin IR-valaisinta käytetään?
Valaisimella saadaan valaistua kameroita varten kuvausympäristö ilman, että paikalla olevien henkilöiden pimeännäkö menee pilalle.
Infrapunavalon taajuuden vuoksi, ihmissilmä ei kyseistä valoa näe kuin maksimissaan pienenä punaisena hehkuna itse valaisimessa.
IR-valaisinta käyttäessä kuitenkin vaaditaan laite jossa on aktiivinen tai passiivinen infrapunavalon käsittely ja esilletuontimahdollisuus.
Miten IR-valaisinta käytetään?
Valaisin kiinnitetään yleensä joko kuvaavaan kameraan itseensä, tai esimerkiksi kiinteään jalustaan kiinnitettynä valaisemaan staattisesti tiettyä aluetta kohteessa.
Mukana kulkeva valaisin tuo luonnollisesti kuvaukseen helpomman kontrollin valaistavalle alueelle, mutta huonoissa tapauksissa voi heijastaa muihin mahdollisiin kameroihin varjoja tai jopa suoranaisia häikäisyjä.
Eli Infrapunavalojen kanssa pitää ottaa huomioon se, että vaikka itse ei valoa näekään, muut laitteet voivat sen havaita ja kannettavan valaisimen suunnan kanssa pitää aina olla tarkkana.
OSIT tekniikkaa - Osa 4 - EMF-mittarit
EMF-mittari
EMF mittari, eli laite jolla mitataan sähkömagneettikenttiä.
Mittarin asetusten mukaan, laite havaitsee parhaimmillaan todella herkkiä kenttiä sähkölaitteista, sähköjohdoista ja jopa maapallon oman kentän, tosin maapallon oman kentän havaitsevat mittarit ovat jo niin ammattilaistavaraa, että harrastelijalla ei ole mitään järkeä ostaa moista.
Kyseisiä laitteita voi ostaa melkeinpä mistä vaan mittauslaitteisiin erikoistuneista liikkeistä, niin Suomesta kuin ulkomailtakin.
Jos välttämättä haluat Suomesta tilata ko. laitteita, varaudu maksamaan melko rutosti riihikuivaa käteistä ja kotimaan valikoima on melkoisen suppea. Ulkomailta tilatessa homma onkin jo ihan eri juttu. Valikoimaa riittää ja hinnan mukaan on helppo valita. Jos päädyt tilaamaan ulkomailta EMF-mittarin, varaudu pulittamaan noin 30-50e kappaleesta (plus rahti). Vieläpä jos tilaat euroopan sisältä, ei tullilla ole aihetta napista harrastuksesi laitevalinnasta.
Mutta tilasit vehkeen mistä tahansa, olet sellaisen onnellinen omistaja ja saat halutessasi mittailla vaikkapa kissan luonnollista sähkömagneettista kenttää... Kissa voi olla asiasta eri mieltä, mutta se on sen ongelma, eiköstä vain?
Mihin EMF-mittaria käytetään?
Kuten jo aikaisemmin sanoin, mittaria käytetään mittaamaan noita sähkömagneettisia kenttiä ympäristöstä ja tällä tavalla toimimaan yhteistyössä muiden välineiden kanssa.
Eli joidenkin teorioiden mukaan esim. aaveiden energiakentät ja niiden aiheuttamat anomaliat ovat EMF-mittarin antureiden havainnointipiirissä ja mittarilla voi parhaimmassa tapauksessa päästä seuraamaan selittämättömiä liikkuvia energiakenttiä joiden olemassaolo pistää rapsuttamaan päälakea.
Miten EMF-mittaria käytetään?
Tutkinnan alussa mittarilla käydään koko kohde läpi ja kaikki mahdolliset väitetyt hotspotit. Näin kerätään tietoa paikan luonnollisista EMF-kentistä kuten sähköpääkeskukset, virtakaapelit, virtalähteet jne. Tämä tieto sisällytetään itse tutkimuksiin ja väitettyihin tapauksiin. Esimerkiksi jos jossain paikkaa ihmiset valittavat vaikkapa pääkipua, ahdistuksen tunnetta, paranoiaa jne. voidaan alkutarkastuksen jälkeen selittää oireet vaikkapa ko. tilassa olevalla sähkötaululla tai suojaamattomilla sähköjohdoilla jos sellaisia tilassa sattuu olemaan. Eli todennäköisyyden karsimisen prosessilla poistetaan luonnolliset ja itsestään selvät asiat laskuista.
EMF mittareita pidetään mukana koko tutkinnan ajan ja esimerkiksi EVP sessioissa voidaan mittaria käyttää ns. vuorovaikutusvälineenä tutkittavien ilmiöiden kanssa.
Asetetaan mittari vaikkapa huoneen keskelle, paikkaan jossa ei ole omaa luonnollista häiritsevää säteilyä, ja aletaan kyselemään mahdollisesti muilta paikalla olevilta entiteeteiltä heidän läsnäoloaan. Jos EMF mittari saa ns. tyhjästä lukemaa jota voidaan puheen avulla hallita, käy tämä yksiin teorian kanssa, että samassa tilassa olisi älyllistä entiteettiä liikkeellä.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Kuvat ja niistä tehdyt johtopäätökset
Kuten jokainen varmasti tietää, internet on pullollaan kuva- ja videomateriaalia, jossa tottakai aina esiintyy kummitus, aave, taikka muuten modernisti eritelty entiteetti.
Kuten arvata saattaa, monet asiat vaikuttavat kuvien, kuten myös videoiden tallentamiseen.
Joskus kokeneille kameran käyttäjille tulee virheitä kuvattaessa, tai kokenutkin kuvaaja saattaa epähuomiossa säätää kameransa asetukset huonosti.
Olipa sitten kyseessä kameran huolimaton käyttö, kamerakuvan huono laatu, huono tai puutteellinen valaistus, häiriötekijät, ynnä muut kameran toimintaan tai kuvanlaatuun vaikuttavat seikat, on meidän osattava omalta osaltamme tulkita kuvia ja mahdollisesti pyrkiä selvittämään kameralle tallentuineita outoja ilmiöitä.
Takertumatta toistaiseksi kameroiden oikeisiin käyttötapoihin, haluankin tällä kertaa paneutua kuvien analysoinnissa tapahtuviin asioihin.
Kuten ylempänä pohjustin, oudot ilmiöt ja hahmot kuvissa voivat johtua monista erilaisista asioista.
Suurimmat asiat kuitenkin tapahtuvat siinä vaiheessa, kun tulkitsemme kuvia.
Internet on pullollaan kuvia joissa kameran käyttäjä on taltioinut enemmän tai vähemmän uskottavan kuvan kummituksesta. Osa näistä kuvista on potentiaalisia, mutta valitettavan moni ilmiö ja hahmo on selitettävissä luonnollisilla asioilla.
Puhumattakaan nyt erikseen kuvista, jotka ovat ilmiselviä väärennöksiä.
Kun kuvia heitetään internetin maailmaan kanssa ihmisten ihmeteltäväksi, vaikeutuu kuvien analysointi epäselvien ilmiöiden kohdalla, sillä ulkopuoliset ihmiset eivät ole olleet itse paikalla kun kuva on otettu, eikä heillä ole tietoa mitä on tapahtunut hetkenä ennen kuvan ottamista, tai mitä on tapahtunut kuvan ottamisen jälkeen.
Tämä saakin (onneksi) skeptisesti ajattelevan ihmisen suhtautumaan internetissä leviäviin kuviin varauksella.
Juurikin siitä syystä suurin asema kuvan ottamisen ja analysoinnin kannalta on kuvan ottajalla itselläään.
Valitettavan moni automaattisesti otaksuu ottamissaan kuvissa esiintyvän jotain paranormaalia, kun huomaa niissä jotain outoa.
Kuten aijemmin mainitsin, monet asiat ovat selitettävissä luonnollisilla asioilla.
Esimerkiksi kuvassa esiintyvät utuiset kohdat tai huurut voivat johtua esimerkiksi valotusvirheestä, kameran tärähtämisestä kuvaushetkellä, kosteudesta, likaisesta kameran linssistä, tai vaikkapa kameran läheisyydessä tupakoinnista.
Kuvaa katsova ihminen voi myös virheellisesti mieltää näkemänsä "hahmomaisen massan" sen enempää miettimättä kummitukseksi.
Ihmisen aivoitoiminta pyrkii rekisteröimään ja huomaamaan mm. tuttuja muotoja ja värejä, siksi ihmisten kannattaakin pysähtyä miettimään maalaisjärkeänsä käyttäen, niitä syitä, miksi kuvassa ilmenee jotain outoa.
Kuten jokainen osaa esimerkkinä kuvitella, millaisia kuvia saadaan aikaan pimeässä varastossa, tai ullakolla kuvatessamme, mikäli emme huomaa kuvaushetkellä, että kuvaamallamme sektorilla onkin peili, tai vaikkapa tumma vaate naulakkoon ripustettuna, joka sekin todennäköisesti vaikuttaa tummaa takaseinää vasten ilmiselvältä ihmishahmolta.
Luonnollisesti tekemäämme diagnoosiin vaikuttavat niin monet muuttujat, että niiden listaaminen olisi jokseenkin merkityksetöntä, rajattujen esimerkkien kautta halusinkin hahmottaa muutamia ajatuksia jotka kuvassa näkyvät, muttei niitä ole huomattu tai muuten ajateltu kuvaushetkellä.
Seuraavaksi haluankin esittää muutaman esimerkin oudoista kuvista jotka ovat OSIT:n tutkimuksista vuodelta 2009.
-Outo heijastus ikkunassa, jos katsomme sitä tarkasti, erotamme siitä kahdet kasvot, joista toiset ovat ihmismäiset ja toisia voisimme luonnehtia hirviön, tai vaikka demonin kasvoiksi
-Kuvalle on kuitenkin olemassa varsin luonnollinen selitys.
Juuri tätä kuvaa voisi luonnehtia omassa tutkijaryhmässämme legendaarisimmaksi, sillä juuri ennen kuvaushetkeä totesin tutkimuksessamme muulle ryhmälle: "Tehdään semmoinen virhe jota koskaan ei saa tehdä ja otetaan kuva ikkunaa vasten".
-Kuten pasi olikin jo omassa tekstissään maininnut, tiedostin itse, että tällä tavalla kuvaamalla saattaisimme saada outoja kuvia aikaan.
-Kuvasta heijastuu kuvattavan kohteen etualalla olevan tutkijan kasvot, jotka vääristyvät heijastuksesta.
Kuvaa ottaessa käytin myös salamaa ja todennäköisesti salamavalo on heijastunut ikkunasta takaisin kameraan ratkaisevalla hetkellä, blurraten heijastuksen epäselväksi ja monistaen heijastusta hieman. Heijastuksen punakka väri tulee todennäköisesti sisätiloissa olleista kalusteista, jotka myös olivat kuvattavan kohteen etualalla
-Hieno kuva joka tuli kuin tilauksesta.
Tämä kuva taltioitui kameraamme Toraslammella ollessamme kun huomasimme vastarannalla kohteen joka kaukaa katsottuna vaikutti ihmishahmolta, otimme kohteesta muutamia kuvia ja kun tarkkailimme hahmoa tarpeeksi kauan, tuntui se jopa liikkuvankin.
-Mikä parasta, kun kuvaa katsoo se näyttääkin ilmiselvältä ihmishahmolta, jota voisi luonnehtia vaikkapa tässä yhteydessä selväksi manifestaatioksi.
-Kuvalle kuitenkin löytyi varsin luonnollinen selitys, kun itse lähdin kiertämään lammen toiselle puolelle selvittämään tämän mystisen hahmon alkuperää.
-Tässä kuvassa näkyykin itse "hahmon" aiheuttaja.
Kuvassa on lampeen kaatunut mänty, jonka kanto törröttää pystyssä.
Kanto on juuri niin korkea ja paksu, että se helposti muistutti ihmishahmoa kaukaa katsottuna, vieläpä niin että tarpeeksi pitkään katsottuna se näytti liikkuvankin, eli oma mieli ja havaintokyky teki jokaiselle paikalla olevalle tutkijalle tepposet.
Näiden esimerkkien myötä painotankin, etteivät oudot ilmiöt tai hahmot ole kuvissa läheskään aina sitä, miltä ne näyttävät.
Olipa outo ilmiö huomattu paikan päällä ennen valokuvan ottoa, tai huomattu vasta kuvan ottamisen jälkeen, tulisi oudon ilmiön syy selvittää omaa utelijaisuutta ja maalaisjärkeä käyttäen.
Aivan samoin kun tutkimuksissamme pyrimme tarvittaessa jälkikäteenkin selvittämään kaikki oudot tapahtumat ja ilmiöt joita tutkimuksessa itsessään, tai viimeistään läpikäydyssä ainestossa tulee vastaan.
Kuten arvata saattaa, monet asiat vaikuttavat kuvien, kuten myös videoiden tallentamiseen.
Joskus kokeneille kameran käyttäjille tulee virheitä kuvattaessa, tai kokenutkin kuvaaja saattaa epähuomiossa säätää kameransa asetukset huonosti.
Olipa sitten kyseessä kameran huolimaton käyttö, kamerakuvan huono laatu, huono tai puutteellinen valaistus, häiriötekijät, ynnä muut kameran toimintaan tai kuvanlaatuun vaikuttavat seikat, on meidän osattava omalta osaltamme tulkita kuvia ja mahdollisesti pyrkiä selvittämään kameralle tallentuineita outoja ilmiöitä.
Takertumatta toistaiseksi kameroiden oikeisiin käyttötapoihin, haluankin tällä kertaa paneutua kuvien analysoinnissa tapahtuviin asioihin.
Kuten ylempänä pohjustin, oudot ilmiöt ja hahmot kuvissa voivat johtua monista erilaisista asioista.
Suurimmat asiat kuitenkin tapahtuvat siinä vaiheessa, kun tulkitsemme kuvia.
Internet on pullollaan kuvia joissa kameran käyttäjä on taltioinut enemmän tai vähemmän uskottavan kuvan kummituksesta. Osa näistä kuvista on potentiaalisia, mutta valitettavan moni ilmiö ja hahmo on selitettävissä luonnollisilla asioilla.
Puhumattakaan nyt erikseen kuvista, jotka ovat ilmiselviä väärennöksiä.
Kun kuvia heitetään internetin maailmaan kanssa ihmisten ihmeteltäväksi, vaikeutuu kuvien analysointi epäselvien ilmiöiden kohdalla, sillä ulkopuoliset ihmiset eivät ole olleet itse paikalla kun kuva on otettu, eikä heillä ole tietoa mitä on tapahtunut hetkenä ennen kuvan ottamista, tai mitä on tapahtunut kuvan ottamisen jälkeen.
Tämä saakin (onneksi) skeptisesti ajattelevan ihmisen suhtautumaan internetissä leviäviin kuviin varauksella.
Juurikin siitä syystä suurin asema kuvan ottamisen ja analysoinnin kannalta on kuvan ottajalla itselläään.
Valitettavan moni automaattisesti otaksuu ottamissaan kuvissa esiintyvän jotain paranormaalia, kun huomaa niissä jotain outoa.
Kuten aijemmin mainitsin, monet asiat ovat selitettävissä luonnollisilla asioilla.
Esimerkiksi kuvassa esiintyvät utuiset kohdat tai huurut voivat johtua esimerkiksi valotusvirheestä, kameran tärähtämisestä kuvaushetkellä, kosteudesta, likaisesta kameran linssistä, tai vaikkapa kameran läheisyydessä tupakoinnista.
Kuvaa katsova ihminen voi myös virheellisesti mieltää näkemänsä "hahmomaisen massan" sen enempää miettimättä kummitukseksi.
Ihmisen aivoitoiminta pyrkii rekisteröimään ja huomaamaan mm. tuttuja muotoja ja värejä, siksi ihmisten kannattaakin pysähtyä miettimään maalaisjärkeänsä käyttäen, niitä syitä, miksi kuvassa ilmenee jotain outoa.
Kuten jokainen osaa esimerkkinä kuvitella, millaisia kuvia saadaan aikaan pimeässä varastossa, tai ullakolla kuvatessamme, mikäli emme huomaa kuvaushetkellä, että kuvaamallamme sektorilla onkin peili, tai vaikkapa tumma vaate naulakkoon ripustettuna, joka sekin todennäköisesti vaikuttaa tummaa takaseinää vasten ilmiselvältä ihmishahmolta.
Luonnollisesti tekemäämme diagnoosiin vaikuttavat niin monet muuttujat, että niiden listaaminen olisi jokseenkin merkityksetöntä, rajattujen esimerkkien kautta halusinkin hahmottaa muutamia ajatuksia jotka kuvassa näkyvät, muttei niitä ole huomattu tai muuten ajateltu kuvaushetkellä.
Seuraavaksi haluankin esittää muutaman esimerkin oudoista kuvista jotka ovat OSIT:n tutkimuksista vuodelta 2009.
-Outo heijastus ikkunassa, jos katsomme sitä tarkasti, erotamme siitä kahdet kasvot, joista toiset ovat ihmismäiset ja toisia voisimme luonnehtia hirviön, tai vaikka demonin kasvoiksi
-Kuvalle on kuitenkin olemassa varsin luonnollinen selitys.
Juuri tätä kuvaa voisi luonnehtia omassa tutkijaryhmässämme legendaarisimmaksi, sillä juuri ennen kuvaushetkeä totesin tutkimuksessamme muulle ryhmälle: "Tehdään semmoinen virhe jota koskaan ei saa tehdä ja otetaan kuva ikkunaa vasten".
-Kuten pasi olikin jo omassa tekstissään maininnut, tiedostin itse, että tällä tavalla kuvaamalla saattaisimme saada outoja kuvia aikaan.
-Kuvasta heijastuu kuvattavan kohteen etualalla olevan tutkijan kasvot, jotka vääristyvät heijastuksesta.
Kuvaa ottaessa käytin myös salamaa ja todennäköisesti salamavalo on heijastunut ikkunasta takaisin kameraan ratkaisevalla hetkellä, blurraten heijastuksen epäselväksi ja monistaen heijastusta hieman. Heijastuksen punakka väri tulee todennäköisesti sisätiloissa olleista kalusteista, jotka myös olivat kuvattavan kohteen etualalla
-Hieno kuva joka tuli kuin tilauksesta.
Tämä kuva taltioitui kameraamme Toraslammella ollessamme kun huomasimme vastarannalla kohteen joka kaukaa katsottuna vaikutti ihmishahmolta, otimme kohteesta muutamia kuvia ja kun tarkkailimme hahmoa tarpeeksi kauan, tuntui se jopa liikkuvankin.
-Mikä parasta, kun kuvaa katsoo se näyttääkin ilmiselvältä ihmishahmolta, jota voisi luonnehtia vaikkapa tässä yhteydessä selväksi manifestaatioksi.
-Kuvalle kuitenkin löytyi varsin luonnollinen selitys, kun itse lähdin kiertämään lammen toiselle puolelle selvittämään tämän mystisen hahmon alkuperää.-Tässä kuvassa näkyykin itse "hahmon" aiheuttaja.
Kuvassa on lampeen kaatunut mänty, jonka kanto törröttää pystyssä.
Kanto on juuri niin korkea ja paksu, että se helposti muistutti ihmishahmoa kaukaa katsottuna, vieläpä niin että tarpeeksi pitkään katsottuna se näytti liikkuvankin, eli oma mieli ja havaintokyky teki jokaiselle paikalla olevalle tutkijalle tepposet.
Näiden esimerkkien myötä painotankin, etteivät oudot ilmiöt tai hahmot ole kuvissa läheskään aina sitä, miltä ne näyttävät.
Olipa outo ilmiö huomattu paikan päällä ennen valokuvan ottoa, tai huomattu vasta kuvan ottamisen jälkeen, tulisi oudon ilmiön syy selvittää omaa utelijaisuutta ja maalaisjärkeä käyttäen.
Aivan samoin kun tutkimuksissamme pyrimme tarvittaessa jälkikäteenkin selvittämään kaikki oudot tapahtumat ja ilmiöt joita tutkimuksessa itsessään, tai viimeistään läpikäydyssä ainestossa tulee vastaan.
OSIT tekniikkaa - Osa 3 - Sanelimet
Sanelin/Digitaalisanelin
Sanelimet ovat selittämättömiä ilmiöitä tutkivan aamupuuro, ruisleipä ja perunamuusi, eli melkeinpä välttämättömiä onnelliseen elämään.
Ilman sanelinta tutkimuksissa voi jäädä mahdolliset EVP (Electronic Voice Phenomena/ruumiittomat äänet) sivusuun ja yksi tärkeä aspekti tutkimuksista väliin.
Sanelimien hinta pyörii muutamasta kympistä luonnollisesti satoihin euroihin ja taas tulee vastaan se, että mitä haluat ja mihin hintaan.
Halvin vaihtoehto on lähteä noista 30e digitaalisista sanelimista liikenteeseen ja tarpeen vaatiessa laajentaa kalliimpiin, mutta monipuolisempiin versioihin joissa on esim., stereomikit tai jopa ns. surround tallennusmahdollisuus.
Perustutkimuksiin kelpaa vallan mainiosti nuo kolmen kympin hintaluokassa painivat laitteet, koska niissä tallennuskapasiteettia riittää hyvin ja äänen laatukin on kohdallaan, varsinkin jos paketin mukana sattuu tulemaan herkempi erillinen mikrofoni.
Perusmallin digisanelimeen voi yleensä tallentaa huippulaadullakin reilu kuusi tuntia materiaalia ja näissäkin on hyvänä puolena tuo tietokoneen yhteistyön sujuvuus. Kaapeli kiinni, tavara koneelle ja eikun kuuntelemaan.
Mihin sanelinta käytetään?
Sanelimessakin on hyvin monta käyttötapaa ja usein se komppaa yhteistyössä muiden laitteiden kanssa materiaalin läpikäymisen yhteydessä. Varsinkin jos esimerkiksi videomateriaalilta pitää saada selville jonkun oudon äänen alkuperä, voi saman kohdan hakea sanelimen tallenteilta ja verrata tuloksia keskenään. Samalla sanelin toimii tutkijan peruskivenä mitä tulee dokumentointiin, liikkumiseen ja tekemiseen kohteessa.
Sanelimen pääasiallinen tehtävä on tallentaa mahdollisia EVP ääniä joita ihmiskorva ei kuule. Kyseiset äänet ovat saaneet siitä nimensä, että ne tallentuvat elektronisille laitteille ja paikalla olevat henkilöt eivät niitä ole tapahtumahetkellä itse kuulleet.
Ilmiön tapahtumalle on monia teorioita ja yksi suosituista teorioista on henkimaailman kontaktin yrittäminen tietyillä taajuuksilla joita vain nämä elektroniset laitteet ovat herkkiä vastaanottamaan.
Miten sanelinta käytetään?
Koska digisanelimet ovat niin halpoja ja pienikokoisia, esimerkiksi OSIT:illa on niitä useita käytössään ja muutama niistä kulkee aina tutkijoiden mukana.
Mukanaoleville sanelimille raportoidaan havaintoja, tutkijoiden liikkeitä, ääniä joita tutkijat ovat aiheuttaneet ja merkataan yleisesti omaa toimintaa kohteessa.
Aina kun sanelin laitetaan tallentamaan, kerrotaan missä ollaan, päivämäärä ja aika, ketä on paikalla ja mahdolliset yleiset huomautukset tulevalta toiminnalta. Kun sanelin sammutetaan, ennen sammuttamista kerrotaan kellonaika ja juurikin helpottamaan materiaalin myöhempää läpikäymistä.
Muut ylimääräiset sanelimet yleensä jätetään väitettyihin hotspotteihin yksinään tallentamaan jos vaikka sattuisi niin, että paikassa tapahtuu jotain kun tutkijat eivät ole läsnä.
Sanelinten kanssa pelatessa täytyy muistaa koko homman tärkein ydin, sama joka koskee kaikkia tutkimisen aihealueita ja toteutusta, eli riuska kärsivällisyys. Siinä vaiheessa kun olet kuunnellut viisi tuntia pelkkää suhinaa ja ilmastointilaitteiden paukahtelua sanelimen materiaalin analysoinnin aikana, alkaa mieli tehdä jotain muutakin välillä ja kuitenkin kaikki materiaali pitää käydä keskittyneesti läpi alusta loppuun saakka.
Jos homman vetää läpi hälläväliä asenteella, voi miettiä sitä harrastuksen vaihtoa, sillä tähän hommaan täytyy paneutua sataprosenttisesti.
Sanelimet ovat selittämättömiä ilmiöitä tutkivan aamupuuro, ruisleipä ja perunamuusi, eli melkeinpä välttämättömiä onnelliseen elämään.
Ilman sanelinta tutkimuksissa voi jäädä mahdolliset EVP (Electronic Voice Phenomena/ruumiittomat äänet) sivusuun ja yksi tärkeä aspekti tutkimuksista väliin.
Sanelimien hinta pyörii muutamasta kympistä luonnollisesti satoihin euroihin ja taas tulee vastaan se, että mitä haluat ja mihin hintaan.
Halvin vaihtoehto on lähteä noista 30e digitaalisista sanelimista liikenteeseen ja tarpeen vaatiessa laajentaa kalliimpiin, mutta monipuolisempiin versioihin joissa on esim., stereomikit tai jopa ns. surround tallennusmahdollisuus.
Perustutkimuksiin kelpaa vallan mainiosti nuo kolmen kympin hintaluokassa painivat laitteet, koska niissä tallennuskapasiteettia riittää hyvin ja äänen laatukin on kohdallaan, varsinkin jos paketin mukana sattuu tulemaan herkempi erillinen mikrofoni.
Perusmallin digisanelimeen voi yleensä tallentaa huippulaadullakin reilu kuusi tuntia materiaalia ja näissäkin on hyvänä puolena tuo tietokoneen yhteistyön sujuvuus. Kaapeli kiinni, tavara koneelle ja eikun kuuntelemaan.
Mihin sanelinta käytetään?
Sanelimessakin on hyvin monta käyttötapaa ja usein se komppaa yhteistyössä muiden laitteiden kanssa materiaalin läpikäymisen yhteydessä. Varsinkin jos esimerkiksi videomateriaalilta pitää saada selville jonkun oudon äänen alkuperä, voi saman kohdan hakea sanelimen tallenteilta ja verrata tuloksia keskenään. Samalla sanelin toimii tutkijan peruskivenä mitä tulee dokumentointiin, liikkumiseen ja tekemiseen kohteessa.
Sanelimen pääasiallinen tehtävä on tallentaa mahdollisia EVP ääniä joita ihmiskorva ei kuule. Kyseiset äänet ovat saaneet siitä nimensä, että ne tallentuvat elektronisille laitteille ja paikalla olevat henkilöt eivät niitä ole tapahtumahetkellä itse kuulleet.
Ilmiön tapahtumalle on monia teorioita ja yksi suosituista teorioista on henkimaailman kontaktin yrittäminen tietyillä taajuuksilla joita vain nämä elektroniset laitteet ovat herkkiä vastaanottamaan.
Miten sanelinta käytetään?
Koska digisanelimet ovat niin halpoja ja pienikokoisia, esimerkiksi OSIT:illa on niitä useita käytössään ja muutama niistä kulkee aina tutkijoiden mukana.
Mukanaoleville sanelimille raportoidaan havaintoja, tutkijoiden liikkeitä, ääniä joita tutkijat ovat aiheuttaneet ja merkataan yleisesti omaa toimintaa kohteessa.
Aina kun sanelin laitetaan tallentamaan, kerrotaan missä ollaan, päivämäärä ja aika, ketä on paikalla ja mahdolliset yleiset huomautukset tulevalta toiminnalta. Kun sanelin sammutetaan, ennen sammuttamista kerrotaan kellonaika ja juurikin helpottamaan materiaalin myöhempää läpikäymistä.
Muut ylimääräiset sanelimet yleensä jätetään väitettyihin hotspotteihin yksinään tallentamaan jos vaikka sattuisi niin, että paikassa tapahtuu jotain kun tutkijat eivät ole läsnä.
Sanelinten kanssa pelatessa täytyy muistaa koko homman tärkein ydin, sama joka koskee kaikkia tutkimisen aihealueita ja toteutusta, eli riuska kärsivällisyys. Siinä vaiheessa kun olet kuunnellut viisi tuntia pelkkää suhinaa ja ilmastointilaitteiden paukahtelua sanelimen materiaalin analysoinnin aikana, alkaa mieli tehdä jotain muutakin välillä ja kuitenkin kaikki materiaali pitää käydä keskittyneesti läpi alusta loppuun saakka.
Jos homman vetää läpi hälläväliä asenteella, voi miettiä sitä harrastuksen vaihtoa, sillä tähän hommaan täytyy paneutua sataprosenttisesti.
OSIT tekniikkaa - Osa 2 - Videokamerat
Videokamera
Vanhemmat kamerat yleensä ovat tallennusmedian kohdalla nauha- tai levytallentimia, eli materiaali tallennetaan perinteisille nauhakaseteille, mini-dv, CD- tai DVD-levyille. Huonona puolena näissä on ainainen kasetin/levyn vaihto ajan X välein ja jos haluaa esimerkiksi digitaalisena siirtää ne tietokoneelle, joutuu käyttämään erinäisiä vippaskonsteja asian toteuttamiseksi.
Uudemmat videokamerat ovat hyvin usein muistikortillisia ja näissä vehkeissä astuu kuvioihin helppous, sekä vaivattomuus. Mikäs sen mukavampaa, kuin lyödä videokamera piuhalla tietokoneeseen kiinni ja kopioida suoraan yleensä valmiiksi käyttöjärjestelmän kanssa yhteensopiva mediatiedosto talteen.
Muistikortillisten videokameroiden tallennuskapasiteetti riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka paljon jaksaa satsata muistikortin kokoon ja määrään. Omakohtaisesti voin sanoa, että mieluummin kannan kymmentä muistikorttia mukana tutkimuksissa, kuin kymmentä mini-dv/DVD levyä koteloineen.
Hintaluokka pyörii näissäkin kameroissa ihan siitä jopa alle satasen maksavista kiinalaisista karvalakkimallista, ammattilaisvehkeisiin joista voi pulittaa useita tuhansia euroja.
Jälleen kerran, jokainen taaplaa jos ei tyylillään, niin viimeistään lompakollaan.
Mihin kameraa käytetään?
Oli kyseessä stillikamera tai videokamera, on tarkoituksena juurikin niiden ilmiöiden mahdollinen tallentaminen todistusaineistoon ja saada yleistä dokumentaatiota itse tutkimuksista.
Tietysti videokameran suuri plussa on juuri tämä liikkuva ääni ja kuva, joten jos sattuu linssi oikeaan paikkaan, voi saada tallennettua asian audiovisuaalisen puolen.
Miten kameraa käytetään?
Jokainen saa itse käyttää videokameraansa tutkimuksissa kuten haluaa, mutta yleisinä vinkkeinä voisin mainita perinteisen kädessä pitelemisen ja kameran jatkuvan mukana kuljettamisen. Tällä lailla voidaan saada paikkaan sitomattomia ilmiöitä mahdollisesti tallennettua ja kamera toimii myös hyvänä vararatkaisuna, jos pitää ryhmän liikkumisista saada tarkempaa tietoa tai selvittää vaikkapa joku mystinen ääni joka on tallentunut esim. sanelimelle.
Yksi tällainen mystinen ääni saatiin selvitettyä juurikin mukana kulkeneen videokameran avulla ja harmaita hiuksia luonut epämääräinen EVP-ehdokas sai itselleen järkiperäisen selityksen.
Seuraavaksi voidaan miettiä videokameran käyttämistä kiinteänä kamerana. Eli jos tiedetään kohteesta jokin tietty paikka, missä tuntuu olevan enemmän tai vähemmän paikallista aktiviteettia, voidaan alueen näköetäisyydelle pystyttää jalusta ja lyödä videokamera siihen kiinni kuvaamaan mahdollista hotspottia.
Kannattaa ottaa huomioon tällaisissa tutkimuksissa eräs hyvinkin tärkeä ominaisuus, eli kameran infrapunaominaisuus (suom. yökuvaus). Aina ennen tutkimusten aloittamista kohteesta lyödään mahdollisuuksien mukaan kaikki valot päältä pois ja tutkiminen tapahtuu aikalailla säkkipimeässä ympäristössä, joten videokamera tarvitsee itselleen jonkinlaisen valaisimen toimiakseen. Tällaista ongelmaa ei stillikamerassa ole, sillä niissä on yleensä aina salamavalo mukana.
Mutta jotta videokameran kuvauskenttä saadaan valaistua, voi käyttää halutessaan ihan perinteisiä taskulamppuja tai muita valaisimia, mutta niiden huonona puolena on yleensä paha pimeänäön menetys tutkijoilla, joten tuota taktiikkaa tulee todella harvoin käytettyä, jos koskaan.
Normaalin valon korvaakin infrapunavalo jota ihmissilmä ei näe, mutta videokameran IR-suotimen poiskytkentämahdollisuus antaa pimeässä tallentamiseen uuden auringon.
Jokaisessa siviilikäyttöön tarkoitetussa yökuvauksen mahdollistavassa videokamerassa on niin sanottu aktiivinen-IR, eli vaikka kamera pystyykin tallentamaan infrapunaspektrin valoa, tarvii se siihen kuitenkin oman IR valaisimensa. Monesti nämä valaisimet tulee mukana kamerassa itsessään, mutta niiden valoteho onkin sitten jo ihan toista luokkaa kuin olisi tarvetta.
Kyllä kameran omalla valollakin pääsee ihan aluksi hyvään vauhtiin jos haluaa sitä kyläilemässä olevaa isomummoa säikyttää Jackass tyyliin keskellä yötä pimeässä olohuoneessa ja päästä tilaamaan hätäkeskuksesta ambulanssin kun nitrot eivät enää auta, mutta kun kuvattavan tilan suuruus ylittää useamman metrin rajan (2-4m), ei peruskameran valoteho riitä niin pitkälle ja muutaman metrin päästä saa ihastella mustaa maailmaa jossa maksimissaan joku kaukana oleva heijastava pinta heittää IR heijastuksia linssille.
Tässä vaiheessa lyödään kaveriksi kunnollinen IR-lisävalaisin. Tällaisia valaisimia voi ostaa ihan kameran merkkituotteina, mutta niiden hinta on oikeasti jotain naurettavan suurta. Esimerkiksi voit helposti joutua pulittamaan 50-100e itse kameraan kiinnitettävästä IR lisävalaisimesta joka ottaa virtaa kameran akusta (which sucks always, period!), mutta voit myös tehdä budjettiratkaisun jonka allekirjoittanut toteutti; eli tilasin kaikki tarvittavat elektroniikkakomponentit maailmalta, käytin pari tuntia kolvaamiseen, muovikotelon muotoilemiseen ja komponenttien kasaamiseen lopputuloksena IR-ledeillä toimiva valaisin jonka valoteho on noin 7-10m. Hintaa koko systeemille tuli loppupeleissä noin 15e (sisältää komponenttien rahdin postikulut) ja kun komeus toimii ledeillä, perus 9v paristolla valaisee helposti yli 10 tuntia.
Tietysti taas ne surullisen kuuluisat puristit voivat itkeä kaulukseensa valaisimen "rumaa" ulkonäköä ja että vekotin ei ole chic, mutta mikäs sen hienompaa kuin virallinen McGyver leima vehkeessä ja kylkeen teipattu patteri näyttämässä kädentaitojen lopputulosta. Suomalainen mies voi häpeilemättä nostaa ko. valaisimen kameraansa kiinnitettynä pimeässä huoneessa, naksauttaa sen päälle ja sanoa rehellisesti, että: "Perkele! Nynnäkee käyrä jääkaapil!"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)