perjantai 18. kesäkuuta 2010

OSIT:n startti uudelle vuosikymmenelle

Reilu puoli vuotta on kulunut tämän vuosikymmenen avauksesta ja tämä puoli vuotta on ollut mielenkiintoinen ja osaltaan työntäyteinenkin tutkijoillemme.
-Vuodenvaihteen jälkeen on ollut monenlaista projektia jossa olemme saaneet olla mukana, myös palautetta ja erilaisia yhteydenottoja on seurallemme tullut varsin reippaasti.

Vaikka tutkimuksien osalta seurallamme on ollut tämän vuoden osalta hiljaisempaa, on suurin työ liittynyt ehdottomasti tutkimusseuramme julkisuuskuvaan.
Kiitos toiminnastamme kiinnostuneiden, olemme saaneet mahdollisuuden esiintyä avoimesti erilaisissa medioissa; kuten internet artikkeleissa, lehtijulkaisuissa ja radiossa.
Seurallamme on tällä hetkellä muutamia haastatteluihin ja artikkeleihin liittyviä projekteja työn alla, jotka pyrimme hoitamaan aktiivisesti eteenpäin.
Julkisuuskuvaamme liittyen on ollut hienoa, että kotisivujemme (http://osit.fi/) kävijämäärät ovat ylittäneet 10.000 käyttäjän rajapyykin päivämäärällä 17.06.2010

Mitä tulee seuramme kehittymiseen edellisvuodesta, toimii muutamana kulmakivenä potentiaalisten kohteiden kartoittaminen myös Oulun alueen ulkopuolelta.
-Käytännössä tämä tarkoittaa paljon suurempaa vaikutusaluetta tutkimusten järjestämiselle, sekä laajempaa käsitystä eri alueiden historiasta.
Tällä hetkellä seurallamme onkin potentiaalisia kohteita työn alla n.16 kappaletta, joista osa sijaitsee Oulun alueella ja osa taas satojen kilometrien päässä.

Ehdottomasti paras oppi seurallemme on ollut, että olemme päässet heti ensimmäisenä vuonna suorittamaan monta tutkimusta erilaisissa ympäristöissä.
Tämä on selvästi vaikuttanut positiivisesti erilaisten tutkimusmenetelmien suunnittelemiseen ja parantelemiseen.
Myös seuramme käytössä olevaan laitteistopuoleen on saatu uudistuksia, joista on välitön hyöty kulloisenkin tutkimuksen lopputuloksen kannalta, sillä laitteistohankintojen kautta pystymme kattamaan tutkimuskohteistamme suurempia alueita, tai keskittymään tarkemmin tiettyihin alueisiin, -riippuen kumpi variaatio palvelee tarkoitustaan paremmin kulloisessakin tutkimuksessa.
Tulevaisuus näyttää, mitä tulevan pitää ja miten seuramme jatkaa kulkuaan.

Pitemmittä puheitta, kiitos tähän asti kaikille toiminnastamme kiinnostuneille.
Meihin voi olla yhteydessä sähköpostitse, tai keskustelufoorumimme kautta.
-Yhteystietomme löytyvät blogin oikeasta reunasta.

Muutamia haastatteluja ja artikkeleita, joissa osit on ollut mukana tänä vuonna:

11.06.2010 Ouluradion haastattelu, josta tiivistetty tekstiversio: http://yle.fi/alueet/oulu/2010/06/huntu_liukui_kummitustutkijoiden_lapi_1752889.html?origin=rss

12.04.2010 Paranormaali blogin haastattelu: http://paranormaaliblogi.net/index.php/2010/04/12/haastattelussa-osit/

05.04.2010 Kalevan nettiartikkeli: http://www.kaleva.fi/uutiset/mittarit-tanassa-kummituksia-tutkimaan/847874

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Kohteiden taustatutkimuksista

Niin tarkkaa työtä, kuin kohteilla fyysisesti tapahtuva tutkiminen onkin, ei meidän sovi unohtaa tutkimuskohteemme taustatutkimuksen tärkeyttä.
-Niin loistavan hienolta idealta, kuin ulkopuolisen henkilön mielestä tutkijaryhmän lähettäminen kylmiltään ennalta tiedustelemattomaan kohteeseen olisikin; täytyy meidän nostaa kissa pöydälle ja muistuttaa, että ainoastaan kattavan taustatutkimuksen kautta tiedämme millaisia ilmiöitä tutkimassamme kohteessa tapahtuu ja etenkin mille aluille nämä ilmiöt ovat keskittyneet.
Luonnollisesti tämä helpottaa tutkimuksen organisointia etenkin tutkinnanjohtajan toiminnan kannalta, kun pystytään keskittämään tutkimuksen painopisteet paikoille, joissa havaintoja selittämättömistä ilmöistä on tehty.
Vakavasti, tai ainakin oikeaoppisesti tehdyn tutkimuksen kannalta olisi vähintäänkin kyseenalaista alkaa ilman tutkimuksen tarkkaa suunnittelua alkaa harrastamaan "hakuammuntaa", sillä olisi hyvin todennäköistä ettei tutkijaryhmä tällä variaatiolla saisi minkäänlaista informatiivia irti itse tutkimuksesta, tai ainakin tutkimuksessa esiin tulleet havainnot jäisivät todennäköisesti minimiin.
Juurikin oikeaoppisen taustaselvityksen juju piilee niissä osa-alueissa, että tutkijaryhmä pystyy keskittämään huomionsa tietyille alueille ja tarpeen tullen käyttämään tilanteen vaatimia tutkimusmenetelmiä ja tutkimustekniikoita, painottaen konkreettisten tulosten taltioimista, siten kuin se suinkin on mahdollista.

Kattavan taustaselvityksen kautta tutkijaryhmä saa informaatiota kohteen historiasta ja mahdollisista kohteen historiaan liittyvistä -ajoittainkin traagisista- ihmiskohtaloista.
Mikä olisikaan mielekkäämpää huomata, kuin että tutkimuskohteeseen tehdyn taustaselvityksen nojalla kohde kantaa taustallaan pitkää historiaa ja traagisia, tai muuten tunteikkaita ihmiskohtaloita, joiden tuoma potentiaali kasvattaa teoreettista mahdollisuutta siitä, että ehkäpä kohteessa piileekin jotain konkreettista.
Rehellisesti sanottuna, ajoittain kunnollisen taustaselvityksen tekeminen vaatii hyvin paljon työtä ja informaatiota pitää pyrkiä ammentamaan useista eri lähteistä ja etenkin sellaisista, jotka jollain tapaa ovat todennettavissa.
-Käytännön tasolla tämä tarkoittaa yhteydenottoa luotettaviin tietolähteisiin, kuten esimerkiksi paikallisen kunnan tai kaupungin historioitsijaan, museoiden työntekijöihin, paikallishistorian tutkimuslaitokseen, tai vaikkapa paikalliseen yliopistoon.

-Tottakai, kohteen tausteselvityksen tekemiseen kelpaavat yhtälailla muut tiedonlähteet, mikäli ne suinkin ovat todennettavissa. Tästä käytännön esimerkkinä OSIT:n tutkima kohde; vanha koulurakennus jonka tutkimusrapotti löytyy linkistä: http://osit.fi/?tapaus=2009-10-26-Vanha-koulurakennus
Tämän kohteen osalta, sain henkilökohtaisesti suurimman informaation ko. alueen osalta eläkkeelle jääneeltä opettajalta, joka oli aikoinaan toiminut opettajana samaisessa koulurakennuksessa. Tapasinkin hänet henkilökohtaisesti ja hän esitti minulle talteen ottamiaan asikirjoja -alueen historiasta. Jokainen näistä asiakirjoista olivat julkisia, osa niistä silloisen kunnanjohtajan allekirjoittamia.
Tällöin otin myös yhteyttä paikallisen kunnan sihteeriin, jonka kautta pystyin varmentamaan muutamat tietolähteet, joiden informaatio oli lähinnä suullisesti kerrottua.

Kaikki tämä työ saa kuitenkin alkunsa niista aspekteista, joita mm. kohteen omistajalla, taikka selittämättömien ilmiöiden kokijoilla on. -Tällöin tutkijaryhmä saa vastaansa informaation impulssin jonka nojalla he ovat kyvykkäitä tekemään kohteen historian osalta taustaselvitystä ja etenkin ottamaan selvää, korreloiko kohteessa havaitut ilmiöt itse kohteen historian kanssa.
-Haluankin siis henkilökohtaisesti painottaa tällaisen taustatutkimuksen tärkeyttä, sillä se avaa monia mahdollisuuksia ja helpottaa itse tutkimuksen suunnittelua ja organisointia.

Loppupeleissä taustatutkimuksen tärkeys piilee siinä, että tutkijaryhmä pystyy ottamaan huomioon tiettyjä teorioita, jotka monesti kosketavat paranormaaliksi miellettyä maailmaa. Näistä hyvänä esimerkkinä vaikkapa traagisten ihmiskohtaloiden tuoma teoreettinen potentiaali.
-Kuten jo aiemmin viittasin; kyse on hyvin pitkälti siitä, että tukijaryhmä pystyy kasvattamaan ja käsittelemään informaatiota itse kohteen historian osalta ja etenkin, tutkijaryhmä pystyy havainnollistamaan ne osa-alueet jotka ovat potentiaalisia ilmiöiden taltioimisen kannalta.

En poissulje ajatusta, etteikö joissain olosuhteissa tutkijaryhmä voitaisi lähettää tutkimaan aluetta ilman minkäänlaista taustatietoa. Niissä olosuhteissa täytyy tutkijaryhmän kuitenkin ottaa huomioon kohteen/alueen koko, sekä pyrkiä löytämään -kohteen tutkimiselle sopivat tutkimusmenetelmät.
Tämä tarkoittaisi, että tutkijaryhmän olisi kyettävä paikallistamaan kohteessa mahdollisesti olevat 'hotspotit' -eli alueet joissa ilmiöitä tapahtuu, tai niiden esiintymiselle on olemassa potentiaali- tutkimuksen aikana.
Variaatio on hyvin kapea ja kivinen käytännön toteuttamisen kannalta, sillä tutkimuksen onnistumisesta, tai muusta tutkimuksen tuomasta informatiivista ei voi mennä takuuseen.
Onnistuessaan se kuitenkin tuo hyvin esille tutkijaryhmän osaamisen ja parhaimmillaan tuo hyviä rakentavia kokemuksia tutkijoille itselleen.

torstai 29. huhtikuuta 2010

OSIT tekniikkaa - Osa 6 - Liikkeentunnistimet

Liikkeentunnistimet

Vaikka välillä tuntuu hassulta käyttää kyseisiä laitteita tutkimuksissa, voi niiden potentiaalinen hyöty olla suurena apuna tutkijoille.

Liikkeentunnistimia voi jälleen kerran joko ostaa, tai tehdä itse. Riippuen millaista laitetta haluaa, hintaluokat ovat varmasti jokaiselle sopivat.

Halvimmalla varmaan pääsee jos ostaa ihan normaali kaupasta valaisinosastolta löytyvän muutamalla paristolla toimivan LED liikkeentunnistinvalon. Kyseisissä laitteissa itse liikkeentunnistin on yllättävän herkkä ja sopii mainiosti aloitteleville "kummituksen metsästäjille".

Luonnollisesti tällaisessa kaupan peruskauravehkeessä on vain se valo tuottamassa signaalia, joten taas astuu sisäiset McGyverit esiin ja muutamalla kolvin tökkäisyllä sekä taitavalla ranneliikkeellä kasaa kaveriksi pienen elektronisen summerin. Sen jälkeen laite havaitessaan liikettä loiskauttaa maailman valoisaksi ja päräyttää varmasti jokaisen korvakäytäviä hellivän summeriparkunan kuuluviin.

Jotkut käyttävät tutkinnoissaan jopa riistakameroita liikkeentunnistimena, mutta halvimpien mallien haittapuolena on laitteen hidas reagointi liikkeeseen, eli ihan pieniä liikkeitä ei sellaisella kannata lähteä hakemaan tallennettavaksi.

Mihin liikkeentunnistimia käytetään?

Liikkeentunnistimilla yleensä "ansoitetaan" tiettyjä paikkoja joissa kerrotaan esimerkiksi esineiden tai muiden objektien liikkuvan itsestään.

Liike voi olla niin pientä, että sitä ei välttämättä huomaa jos ei suoraan katso kohteeseen, joten yksi tai useampi herkeämätön liikkeentunnistin vahtina on korvaamaton apu.

Toinen käyttökohde on varmistaa kohteen sisääntuloaukoilla, ettei kohteessa liiku asiattomia henkilöitä aiheuttamassa tihutöitä tutkinnan osalta.

Toisin sanoen, kyseessä on hyvinkin monipuolinen ja käyttökelpoinen pikku laite.

Miten liikkeentunnistimia käytetään?

Otetaan esimerkkinä vaikkapa kohteessa X sijaitseva ovi joka väitöksien mukaan avautuu ja sulkeutuu itsestään. Ainahan voi toki tutkimuksissa tehdä perinteiset ja nakittaa kyseiseen paikkaan pari tutkijaa istumaan ja odottelemaan asioita tapahtuvaksi, tai sitten laittaa ko. tutkijat muihin hommiin ja korvata heidät liikkeentunnistimella.

Jos ovi liikahtaa suuntaan tahi toiseen, aloittaa liikkeentunnistin nimensä veroisesti oman elämänsä ja täten saadaan aihetodisteita kohteen liikkumisesta.

Liikkeentunnistimen toimintaa voi kompata vaikkapa sanelimella ja/tai videokameralla jolloin tunnistimen aiheuttama reaktio tallentuu jälkeenpäin analysoitavaksi.

OSIT tekniikkaa - Osa 5 - Infrapunavalaisimet

Infrapuna, eli IR-valaisimet


Tutkinnan aikana päivänvalo tai muu ylimääräinen valo yritetään saada poistettua kohteista tavalla tai toisella, eli kaikki tutkiminen tapahtuu mahdollisimman pimeässä ympäristössä.

Jotta liikkuvaa kuvaa tallentavat kamerat näkisivät jotain pimeässä, täytyy niiden kanssa käyttää aktiivisia valaisimia ja noh, normaali taskulamppu ja/tai valonlähde yllämainitun syyn vuoksi ei passaa. Tässä tilanteessa otetaan laitteiston kaveriksi Infrapunavalaisin.

IR-valaisimia saa ostettua ihan sellaisenaan kaupoista tai jos haluaa tuoda sen sisäisen linkkuveitsi-ilmastointiteippi-takatukka-ihmemiehen esiin, voi netin ihmeellisestä maailmasta hakea valmistusohjeet ko. laitteille.

Seuraavassa lainaus Videokamera osiosta koskien IR-valaisimia:

"Tässä vaiheessa lyödään kaveriksi kunnollinen IR-lisävalaisin. Tällaisia valaisimia voi ostaa ihan kameran merkkituotteina, mutta niiden hinta on oikeasti jotain naurettavan suurta. Esimerkiksi voit helposti joutua pulittamaan 50-100e itse kameraan kiinnitettävästä IR lisävalaisimesta joka ottaa virtaa kameran akusta (which sucks always, period!), mutta voit myös tehdä budjettiratkaisun jonka allekirjoittanut toteutti; eli tilasin kaikki tarvittavat elektroniikkakomponentit maailmalta, käytin pari tuntia kolvaamiseen, muovikotelon muotoilemiseen ja komponenttien kasaamiseen lopputuloksena IR-ledeillä toimiva valaisin jonka valoteho on noin 7-10m. Hintaa koko systeemille tuli loppupeleissä noin 15e (sisältää komponenttien rahdin postikulut) ja kun komeus toimii ledeillä, perus 9v paristolla valaisee helposti yli 10 tuntia."

Mihin IR-valaisinta käytetään?

Valaisimella saadaan valaistua kameroita varten kuvausympäristö ilman, että paikalla olevien henkilöiden pimeännäkö menee pilalle.

Infrapunavalon taajuuden vuoksi, ihmissilmä ei kyseistä valoa näe kuin maksimissaan pienenä punaisena hehkuna itse valaisimessa.

IR-valaisinta käyttäessä kuitenkin vaaditaan laite jossa on aktiivinen tai passiivinen infrapunavalon käsittely ja esilletuontimahdollisuus.

Miten IR-valaisinta käytetään?

Valaisin kiinnitetään yleensä joko kuvaavaan kameraan itseensä, tai esimerkiksi kiinteään jalustaan kiinnitettynä valaisemaan staattisesti tiettyä aluetta kohteessa.

Mukana kulkeva valaisin tuo luonnollisesti kuvaukseen helpomman kontrollin valaistavalle alueelle, mutta huonoissa tapauksissa voi heijastaa muihin mahdollisiin kameroihin varjoja tai jopa suoranaisia häikäisyjä.

Eli Infrapunavalojen kanssa pitää ottaa huomioon se, että vaikka itse ei valoa näekään, muut laitteet voivat sen havaita ja kannettavan valaisimen suunnan kanssa pitää aina olla tarkkana.

OSIT tekniikkaa - Osa 4 - EMF-mittarit

EMF-mittari


EMF mittari, eli laite jolla mitataan sähkömagneettikenttiä.

Mittarin asetusten mukaan, laite havaitsee parhaimmillaan todella herkkiä kenttiä sähkölaitteista, sähköjohdoista ja jopa maapallon oman kentän, tosin maapallon oman kentän havaitsevat mittarit ovat jo niin ammattilaistavaraa, että harrastelijalla ei ole mitään järkeä ostaa moista.

Kyseisiä laitteita voi ostaa melkeinpä mistä vaan mittauslaitteisiin erikoistuneista liikkeistä, niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

Jos välttämättä haluat Suomesta tilata ko. laitteita, varaudu maksamaan melko rutosti riihikuivaa käteistä ja kotimaan valikoima on melkoisen suppea. Ulkomailta tilatessa homma onkin jo ihan eri juttu. Valikoimaa riittää ja hinnan mukaan on helppo valita. Jos päädyt tilaamaan ulkomailta EMF-mittarin, varaudu pulittamaan noin 30-50e kappaleesta (plus rahti). Vieläpä jos tilaat euroopan sisältä, ei tullilla ole aihetta napista harrastuksesi laitevalinnasta.

Mutta tilasit vehkeen mistä tahansa, olet sellaisen onnellinen omistaja ja saat halutessasi mittailla vaikkapa kissan luonnollista sähkömagneettista kenttää... Kissa voi olla asiasta eri mieltä, mutta se on sen ongelma, eiköstä vain?

Mihin EMF-mittaria käytetään?

Kuten jo aikaisemmin sanoin, mittaria käytetään mittaamaan noita sähkömagneettisia kenttiä ympäristöstä ja tällä tavalla toimimaan yhteistyössä muiden välineiden kanssa.

Eli joidenkin teorioiden mukaan esim. aaveiden energiakentät ja niiden aiheuttamat anomaliat ovat EMF-mittarin antureiden havainnointipiirissä ja mittarilla voi parhaimmassa tapauksessa päästä seuraamaan selittämättömiä liikkuvia energiakenttiä joiden olemassaolo pistää rapsuttamaan päälakea.

Miten EMF-mittaria käytetään?

Tutkinnan alussa mittarilla käydään koko kohde läpi ja kaikki mahdolliset väitetyt hotspotit. Näin kerätään tietoa paikan luonnollisista EMF-kentistä kuten sähköpääkeskukset, virtakaapelit, virtalähteet jne. Tämä tieto sisällytetään itse tutkimuksiin ja väitettyihin tapauksiin. Esimerkiksi jos jossain paikkaa ihmiset valittavat vaikkapa pääkipua, ahdistuksen tunnetta, paranoiaa jne. voidaan alkutarkastuksen jälkeen selittää oireet vaikkapa ko. tilassa olevalla sähkötaululla tai suojaamattomilla sähköjohdoilla jos sellaisia tilassa sattuu olemaan. Eli todennäköisyyden karsimisen prosessilla poistetaan luonnolliset ja itsestään selvät asiat laskuista.

EMF mittareita pidetään mukana koko tutkinnan ajan ja esimerkiksi EVP sessioissa voidaan mittaria käyttää ns. vuorovaikutusvälineenä tutkittavien ilmiöiden kanssa.

Asetetaan mittari vaikkapa huoneen keskelle, paikkaan jossa ei ole omaa luonnollista häiritsevää säteilyä, ja aletaan kyselemään mahdollisesti muilta paikalla olevilta entiteeteiltä heidän läsnäoloaan. Jos EMF mittari saa ns. tyhjästä lukemaa jota voidaan puheen avulla hallita, käy tämä yksiin teorian kanssa, että samassa tilassa olisi älyllistä entiteettiä liikkeellä.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kuvat ja niistä tehdyt johtopäätökset

Kuten jokainen varmasti tietää, internet on pullollaan kuva- ja videomateriaalia, jossa tottakai aina esiintyy kummitus, aave, taikka muuten modernisti eritelty entiteetti.
Kuten arvata saattaa, monet asiat vaikuttavat kuvien, kuten myös videoiden tallentamiseen.
Joskus kokeneille kameran käyttäjille tulee virheitä kuvattaessa, tai kokenutkin kuvaaja saattaa epähuomiossa säätää kameransa asetukset huonosti.
Olipa sitten kyseessä kameran huolimaton käyttö, kamerakuvan huono laatu, huono tai puutteellinen valaistus, häiriötekijät, ynnä muut kameran toimintaan tai kuvanlaatuun vaikuttavat seikat, on meidän osattava omalta osaltamme tulkita kuvia ja mahdollisesti pyrkiä selvittämään kameralle tallentuineita outoja ilmiöitä.

Takertumatta toistaiseksi kameroiden oikeisiin käyttötapoihin, haluankin tällä kertaa paneutua kuvien analysoinnissa tapahtuviin asioihin.
Kuten ylempänä pohjustin, oudot ilmiöt ja hahmot kuvissa voivat johtua monista erilaisista asioista.
Suurimmat asiat kuitenkin tapahtuvat siinä vaiheessa, kun tulkitsemme kuvia.
Internet on pullollaan kuvia joissa kameran käyttäjä on taltioinut enemmän tai vähemmän uskottavan kuvan kummituksesta. Osa näistä kuvista on potentiaalisia, mutta valitettavan moni ilmiö ja hahmo on selitettävissä luonnollisilla asioilla.
Puhumattakaan nyt erikseen kuvista, jotka ovat ilmiselviä väärennöksiä.

Kun kuvia heitetään internetin maailmaan kanssa ihmisten ihmeteltäväksi, vaikeutuu kuvien analysointi epäselvien ilmiöiden kohdalla, sillä ulkopuoliset ihmiset eivät ole olleet itse paikalla kun kuva on otettu, eikä heillä ole tietoa mitä on tapahtunut hetkenä ennen kuvan ottamista, tai mitä on tapahtunut kuvan ottamisen jälkeen.
Tämä saakin (onneksi) skeptisesti ajattelevan ihmisen suhtautumaan internetissä leviäviin kuviin varauksella.
Juurikin siitä syystä suurin asema kuvan ottamisen ja analysoinnin kannalta on kuvan ottajalla itselläään.

Valitettavan moni automaattisesti otaksuu ottamissaan kuvissa esiintyvän jotain paranormaalia, kun huomaa niissä jotain outoa.
Kuten aijemmin mainitsin, monet asiat ovat selitettävissä luonnollisilla asioilla.
Esimerkiksi kuvassa esiintyvät utuiset kohdat tai huurut voivat johtua esimerkiksi valotusvirheestä, kameran tärähtämisestä kuvaushetkellä, kosteudesta, likaisesta kameran linssistä, tai vaikkapa kameran läheisyydessä tupakoinnista.
Kuvaa katsova ihminen voi myös virheellisesti mieltää näkemänsä "hahmomaisen massan" sen enempää miettimättä kummitukseksi.
Ihmisen aivoitoiminta pyrkii rekisteröimään ja huomaamaan mm. tuttuja muotoja ja värejä, siksi ihmisten kannattaakin pysähtyä miettimään maalaisjärkeänsä käyttäen, niitä syitä, miksi kuvassa ilmenee jotain outoa.
Kuten jokainen osaa esimerkkinä kuvitella, millaisia kuvia saadaan aikaan pimeässä varastossa, tai ullakolla kuvatessamme, mikäli emme huomaa kuvaushetkellä, että kuvaamallamme sektorilla onkin peili, tai vaikkapa tumma vaate naulakkoon ripustettuna, joka sekin todennäköisesti vaikuttaa tummaa takaseinää vasten ilmiselvältä ihmishahmolta.
Luonnollisesti tekemäämme diagnoosiin vaikuttavat niin monet muuttujat, että niiden listaaminen olisi jokseenkin merkityksetöntä, rajattujen esimerkkien kautta halusinkin hahmottaa muutamia ajatuksia jotka kuvassa näkyvät, muttei niitä ole huomattu tai muuten ajateltu kuvaushetkellä.

Seuraavaksi haluankin esittää muutaman esimerkin oudoista kuvista jotka ovat OSIT:n tutkimuksista vuodelta 2009.



-Outo heijastus ikkunassa, jos katsomme sitä tarkasti, erotamme siitä kahdet kasvot, joista toiset ovat ihmismäiset ja toisia voisimme luonnehtia hirviön, tai vaikka demonin kasvoiksi



-Kuvalle on kuitenkin olemassa varsin luonnollinen selitys.
Juuri tätä kuvaa voisi luonnehtia omassa tutkijaryhmässämme legendaarisimmaksi, sillä juuri ennen kuvaushetkeä totesin tutkimuksessamme muulle ryhmälle: "Tehdään semmoinen virhe jota koskaan ei saa tehdä ja otetaan kuva ikkunaa vasten".
-Kuten pasi olikin jo omassa tekstissään maininnut, tiedostin itse, että tällä tavalla kuvaamalla saattaisimme saada outoja kuvia aikaan.
-Kuvasta heijastuu kuvattavan kohteen etualalla olevan tutkijan kasvot, jotka vääristyvät heijastuksesta.
Kuvaa ottaessa käytin myös salamaa ja todennäköisesti salamavalo on heijastunut ikkunasta takaisin kameraan ratkaisevalla hetkellä, blurraten heijastuksen epäselväksi ja monistaen heijastusta hieman. Heijastuksen punakka väri tulee todennäköisesti sisätiloissa olleista kalusteista, jotka myös olivat kuvattavan kohteen etualalla

-Hieno kuva joka tuli kuin tilauksesta.




Tämä kuva taltioitui kameraamme Toraslammella ollessamme kun huomasimme vastarannalla kohteen joka kaukaa katsottuna vaikutti ihmishahmolta, otimme kohteesta muutamia kuvia ja kun tarkkailimme hahmoa tarpeeksi kauan, tuntui se jopa liikkuvankin.
-Mikä parasta, kun kuvaa katsoo se näyttääkin ilmiselvältä ihmishahmolta, jota voisi luonnehtia vaikkapa tässä yhteydessä selväksi manifestaatioksi.

-Kuvalle kuitenkin löytyi varsin luonnollinen selitys, kun itse lähdin kiertämään lammen toiselle puolelle selvittämään tämän mystisen hahmon alkuperää.








-Tässä kuvassa näkyykin itse "hahmon" aiheuttaja.


Kuvassa on lampeen kaatunut mänty, jonka kanto törröttää pystyssä.
Kanto on juuri niin korkea ja paksu, että se helposti muistutti ihmishahmoa kaukaa katsottuna, vieläpä niin että tarpeeksi pitkään katsottuna se näytti liikkuvankin, eli oma mieli ja havaintokyky teki jokaiselle paikalla olevalle tutkijalle tepposet.


Näiden esimerkkien myötä painotankin, etteivät oudot ilmiöt tai hahmot ole kuvissa läheskään aina sitä, miltä ne näyttävät.
Olipa outo ilmiö huomattu paikan päällä ennen valokuvan ottoa, tai huomattu vasta kuvan ottamisen jälkeen, tulisi oudon ilmiön syy selvittää omaa utelijaisuutta ja maalaisjärkeä käyttäen.
Aivan samoin kun tutkimuksissamme pyrimme tarvittaessa jälkikäteenkin selvittämään kaikki oudot tapahtumat ja ilmiöt joita tutkimuksessa itsessään, tai viimeistään läpikäydyssä ainestossa tulee vastaan.

OSIT tekniikkaa - Osa 3 - Sanelimet

Sanelin/Digitaalisanelin


Sanelimet ovat selittämättömiä ilmiöitä tutkivan aamupuuro, ruisleipä ja perunamuusi, eli melkeinpä välttämättömiä onnelliseen elämään.

Ilman sanelinta tutkimuksissa voi jäädä mahdolliset EVP (Electronic Voice Phenomena/ruumiittomat äänet) sivusuun ja yksi tärkeä aspekti tutkimuksista väliin.

Sanelimien hinta pyörii muutamasta kympistä luonnollisesti satoihin euroihin ja taas tulee vastaan se, että mitä haluat ja mihin hintaan.

Halvin vaihtoehto on lähteä noista 30e digitaalisista sanelimista liikenteeseen ja tarpeen vaatiessa laajentaa kalliimpiin, mutta monipuolisempiin versioihin joissa on esim., stereomikit tai jopa ns. surround tallennusmahdollisuus.

Perustutkimuksiin kelpaa vallan mainiosti nuo kolmen kympin hintaluokassa painivat laitteet, koska niissä tallennuskapasiteettia riittää hyvin ja äänen laatukin on kohdallaan, varsinkin jos paketin mukana sattuu tulemaan herkempi erillinen mikrofoni.

Perusmallin digisanelimeen voi yleensä tallentaa huippulaadullakin reilu kuusi tuntia materiaalia ja näissäkin on hyvänä puolena tuo tietokoneen yhteistyön sujuvuus. Kaapeli kiinni, tavara koneelle ja eikun kuuntelemaan.


Mihin sanelinta käytetään?

Sanelimessakin on hyvin monta käyttötapaa ja usein se komppaa yhteistyössä muiden laitteiden kanssa materiaalin läpikäymisen yhteydessä. Varsinkin jos esimerkiksi videomateriaalilta pitää saada selville jonkun oudon äänen alkuperä, voi saman kohdan hakea sanelimen tallenteilta ja verrata tuloksia keskenään. Samalla sanelin toimii tutkijan peruskivenä mitä tulee dokumentointiin, liikkumiseen ja tekemiseen kohteessa.

Sanelimen pääasiallinen tehtävä on tallentaa mahdollisia EVP ääniä joita ihmiskorva ei kuule. Kyseiset äänet ovat saaneet siitä nimensä, että ne tallentuvat elektronisille laitteille ja paikalla olevat henkilöt eivät niitä ole tapahtumahetkellä itse kuulleet.

Ilmiön tapahtumalle on monia teorioita ja yksi suosituista teorioista on henkimaailman kontaktin yrittäminen tietyillä taajuuksilla joita vain nämä elektroniset laitteet ovat herkkiä vastaanottamaan.


Miten sanelinta käytetään?

Koska digisanelimet ovat niin halpoja ja pienikokoisia, esimerkiksi OSIT:illa on niitä useita käytössään ja muutama niistä kulkee aina tutkijoiden mukana.

Mukanaoleville sanelimille raportoidaan havaintoja, tutkijoiden liikkeitä, ääniä joita tutkijat ovat aiheuttaneet ja merkataan yleisesti omaa toimintaa kohteessa.

Aina kun sanelin laitetaan tallentamaan, kerrotaan missä ollaan, päivämäärä ja aika, ketä on paikalla ja mahdolliset yleiset huomautukset tulevalta toiminnalta. Kun sanelin sammutetaan, ennen sammuttamista kerrotaan kellonaika ja juurikin helpottamaan materiaalin myöhempää läpikäymistä.

Muut ylimääräiset sanelimet yleensä jätetään väitettyihin hotspotteihin yksinään tallentamaan jos vaikka sattuisi niin, että paikassa tapahtuu jotain kun tutkijat eivät ole läsnä.

Sanelinten kanssa pelatessa täytyy muistaa koko homman tärkein ydin, sama joka koskee kaikkia tutkimisen aihealueita ja toteutusta, eli riuska kärsivällisyys. Siinä vaiheessa kun olet kuunnellut viisi tuntia pelkkää suhinaa ja ilmastointilaitteiden paukahtelua sanelimen materiaalin analysoinnin aikana, alkaa mieli tehdä jotain muutakin välillä ja kuitenkin kaikki materiaali pitää käydä keskittyneesti läpi alusta loppuun saakka.

Jos homman vetää läpi hälläväliä asenteella, voi miettiä sitä harrastuksen vaihtoa, sillä tähän hommaan täytyy paneutua sataprosenttisesti.

OSIT tekniikkaa - Osa 2 - Videokamerat

Videokamera

Kuten normaali kameroitakin, videokameroitakin tahtoo nykyisin löytyä melkeimpä jokaisesta kotitaloudesta. Tosin usein jo pelkät kamerat ovat jo niin hyviä, että niillä voi tallentaa sekä perinteisiä stillikuvia ja videokuvaa, mutta yleensä videokuvan laatu vaihtelee hyvin jyrkästi laidasta laitaan.

Vanhemmat kamerat yleensä ovat tallennusmedian kohdalla nauha- tai levytallentimia, eli materiaali tallennetaan perinteisille nauhakaseteille, mini-dv, CD- tai DVD-levyille. Huonona puolena näissä on ainainen kasetin/levyn vaihto ajan X välein ja jos haluaa esimerkiksi digitaalisena siirtää ne tietokoneelle, joutuu käyttämään erinäisiä vippaskonsteja asian toteuttamiseksi.

Uudemmat videokamerat ovat hyvin usein muistikortillisia ja näissä vehkeissä astuu kuvioihin helppous, sekä vaivattomuus. Mikäs sen mukavampaa, kuin lyödä videokamera piuhalla tietokoneeseen kiinni ja kopioida suoraan yleensä valmiiksi käyttöjärjestelmän kanssa yhteensopiva mediatiedosto talteen.

Muistikortillisten videokameroiden tallennuskapasiteetti riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka paljon jaksaa satsata muistikortin kokoon ja määrään. Omakohtaisesti voin sanoa, että mieluummin kannan kymmentä muistikorttia mukana tutkimuksissa, kuin kymmentä mini-dv/DVD levyä koteloineen.

Hintaluokka pyörii näissäkin kameroissa ihan siitä jopa alle satasen maksavista kiinalaisista karvalakkimallista, ammattilaisvehkeisiin joista voi pulittaa useita tuhansia euroja.

Jälleen kerran, jokainen taaplaa jos ei tyylillään, niin viimeistään lompakollaan.

Mihin kameraa käytetään?

Oli kyseessä stillikamera tai videokamera, on tarkoituksena juurikin niiden ilmiöiden mahdollinen tallentaminen todistusaineistoon ja saada yleistä dokumentaatiota itse tutkimuksista.

Tietysti videokameran suuri plussa on juuri tämä liikkuva ääni ja kuva, joten jos sattuu linssi oikeaan paikkaan, voi saada tallennettua asian audiovisuaalisen puolen.

Miten kameraa käytetään?

Jokainen saa itse käyttää videokameraansa tutkimuksissa kuten haluaa, mutta yleisinä vinkkeinä voisin mainita perinteisen kädessä pitelemisen ja kameran jatkuvan mukana kuljettamisen. Tällä lailla voidaan saada paikkaan sitomattomia ilmiöitä mahdollisesti tallennettua ja kamera toimii myös hyvänä vararatkaisuna, jos pitää ryhmän liikkumisista saada tarkempaa tietoa tai selvittää vaikkapa joku mystinen ääni joka on tallentunut esim. sanelimelle.

Yksi tällainen mystinen ääni saatiin selvitettyä juurikin mukana kulkeneen videokameran avulla ja harmaita hiuksia luonut epämääräinen EVP-ehdokas sai itselleen järkiperäisen selityksen.

Seuraavaksi voidaan miettiä videokameran käyttämistä kiinteänä kamerana. Eli jos tiedetään kohteesta jokin tietty paikka, missä tuntuu olevan enemmän tai vähemmän paikallista aktiviteettia, voidaan alueen näköetäisyydelle pystyttää jalusta ja lyödä videokamera siihen kiinni kuvaamaan mahdollista hotspottia.

Kannattaa ottaa huomioon tällaisissa tutkimuksissa eräs hyvinkin tärkeä ominaisuus, eli kameran infrapunaominaisuus (suom. yökuvaus). Aina ennen tutkimusten aloittamista kohteesta lyödään mahdollisuuksien mukaan kaikki valot päältä pois ja tutkiminen tapahtuu aikalailla säkkipimeässä ympäristössä, joten videokamera tarvitsee itselleen jonkinlaisen valaisimen toimiakseen. Tällaista ongelmaa ei stillikamerassa ole, sillä niissä on yleensä aina salamavalo mukana.

Mutta jotta videokameran kuvauskenttä saadaan valaistua, voi käyttää halutessaan ihan perinteisiä taskulamppuja tai muita valaisimia, mutta niiden huonona puolena on yleensä paha pimeänäön menetys tutkijoilla, joten tuota taktiikkaa tulee todella harvoin käytettyä, jos koskaan.

Normaalin valon korvaakin infrapunavalo jota ihmissilmä ei näe, mutta videokameran IR-suotimen poiskytkentämahdollisuus antaa pimeässä tallentamiseen uuden auringon.

Jokaisessa siviilikäyttöön tarkoitetussa yökuvauksen mahdollistavassa videokamerassa on niin sanottu aktiivinen-IR, eli vaikka kamera pystyykin tallentamaan infrapunaspektrin valoa, tarvii se siihen kuitenkin oman IR valaisimensa. Monesti nämä valaisimet tulee mukana kamerassa itsessään, mutta niiden valoteho onkin sitten jo ihan toista luokkaa kuin olisi tarvetta.

Kyllä kameran omalla valollakin pääsee ihan aluksi hyvään vauhtiin jos haluaa sitä kyläilemässä olevaa isomummoa säikyttää Jackass tyyliin keskellä yötä pimeässä olohuoneessa ja päästä tilaamaan hätäkeskuksesta ambulanssin kun nitrot eivät enää auta, mutta kun kuvattavan tilan suuruus ylittää useamman metrin rajan (2-4m), ei peruskameran valoteho riitä niin pitkälle ja muutaman metrin päästä saa ihastella mustaa maailmaa jossa maksimissaan joku kaukana oleva heijastava pinta heittää IR heijastuksia linssille.

Tässä vaiheessa lyödään kaveriksi kunnollinen IR-lisävalaisin. Tällaisia valaisimia voi ostaa ihan kameran merkkituotteina, mutta niiden hinta on oikeasti jotain naurettavan suurta. Esimerkiksi voit helposti joutua pulittamaan 50-100e itse kameraan kiinnitettävästä IR lisävalaisimesta joka ottaa virtaa kameran akusta (which sucks always, period!), mutta voit myös tehdä budjettiratkaisun jonka allekirjoittanut toteutti; eli tilasin kaikki tarvittavat elektroniikkakomponentit maailmalta, käytin pari tuntia kolvaamiseen, muovikotelon muotoilemiseen ja komponenttien kasaamiseen lopputuloksena IR-ledeillä toimiva valaisin jonka valoteho on noin 7-10m. Hintaa koko systeemille tuli loppupeleissä noin 15e (sisältää komponenttien rahdin postikulut) ja kun komeus toimii ledeillä, perus 9v paristolla valaisee helposti yli 10 tuntia.

Tietysti taas ne surullisen kuuluisat puristit voivat itkeä kaulukseensa valaisimen "rumaa" ulkonäköä ja että vekotin ei ole chic, mutta mikäs sen hienompaa kuin virallinen McGyver leima vehkeessä ja kylkeen teipattu patteri näyttämässä kädentaitojen lopputulosta. Suomalainen mies voi häpeilemättä nostaa ko. valaisimen kameraansa kiinnitettynä pimeässä huoneessa, naksauttaa sen päälle ja sanoa rehellisesti, että: "Perkele! Nynnäkee käyrä jääkaapil!"

maanantai 22. maaliskuuta 2010

OSIT tekniikkaa - Osa 1 - Digikamerat

Carcass ehdotti minulle, että kirjoittaisin tänne jonkinsortin yhteenvedon ja alleviivauksen OSIT:in käyttämästä tekniikasta.

Tarkoituksena seuraavilla teksteillä on antaa karvalakkimallin kuvaus työkaluista enemmän tai vähemmän käytännönläheisesti ja opastaa aiheesta kiinnostuneita aloittelijoita tutkintaan.

Ensimmäisenä luettelen kirjoitushetkellä olevia laitteita joita OSIT:illa on käytössään tutkimuksissa.

- Digikamerat

- Videokamerat

- Digitaalisanelimet

- EMF-mittarit

- Infrapunavalaisimet

- Liikkeentunnistimet

- Radiopuhelimet

- Kiinteät videokamerat

- Kiinteiden kameroiden tallennin

- Audiovahvistimet

- Kosteus/lämpömittarit

 

Seuraavaksi kerron laitteiden käyttötarkoituksen, toimintaperiaatteet ja yleistä jorinaa tekniikasta. Tekstin ja laitteiden määrän vuoksi kokonaisuus pilkotaan useampaan osaan ja osat julkaistaan sitä mukaan, kun niitä ehdin kirjoittaa. Mutta nyt sitä itse asiaa:

 

Digikamera

Nykyaikana jokaiselta löytyy jos jonkinlaista digikameraa, olivat ne kännyköihin upotettuja versioita, perus digipokkareita tai kalliimpia järjestelmäkameroita, joten mitä tulee selittämättömien ilmiöiden tutkimiseen, on näillä todella helppo aloittaa harrastus.

Kun mietitään digitaaliseen muotoon tallentavia kameroita, täytyy nostaa kissana pöydälle kuvien laatu. Vanhoilla kameroilla voi saada normaalistakin asiasta kuvattua huiman kummituskuvan kun itse kuva koostuu noin neljästä pikselistä ja niistäkin kaksi on mustaa. Eli kuvan erotustarkkuus on jotain kauhean ja kaurapuuron väliltä.

Uudemmissa kameroissa alkaa olemaan jo kansanomaisesti sanoen, megapikselit kunnossa ja kuvien tarkkuus alkaa olemaan riittävää. Tietysti peruskameroissa tekniikka tekee kuville tempun ja pakkaa ne yleisesti esimerkiksi .jpg muotoon. Kuvan pakkaus poistaa aina tietyn verran tarkkuutta kuvissa ja tuo joidenkin puristien mielestä pahan ongelman todisteiden arvoon.

Normaalisilmällä esimerkiksi 10 megapikselin kameralla otettua kuvaa ei kehtaa kritisoida kuin maksimissaan kuvaajan tärisevistä käsistä tai metsähallituksen puolelle menneestä fokusoinnista, eli sellaisella on hyvä edelleen aloittaa harrastus.

Sitten kun leikitään suurilla rahoilla ja harrastukseen on varaa törsätä kuukauden tai parin vuokra, voi ostaa kunnon digijärkkärin ja säätää siihen sellaiset asetukset, että oksat pois. Ei ole enää kuvien pakkaamista, fokusoinnit ovat kohdallaan, valotuksen säädöt uskomattoman laadukkaita ja muutenkin kamerasta tuleva materiaali on lehdistötasoa... Mutta tosiaan näihin se suuri miinuspuoli, eli 500+ euroa per kamera, kun pokkarikameroita saa alle satasella. Mainittakoon vielä lisäksi, että kaikenlaiset objektiivit ja muut herkut näihin järjestelmäkameroihin maksavat myös hyvin suolaisen hinnan.

Mutta meni miten meni, jokainen taaplaa tyylillään ja ostaa lompakkonsa arvosta sitä elektroniikkaa.

Sitten voimme nostaa toisen kissan pöydälle edellisen seuraksi ja puhua hieman näistä todellisista antiikin reliikeistä, eli kinokameroista. Mikäs sen laadukkaampaa kuin puhaltaa vanhasta nousevan auringon keisarikunnan kamerasta vuosien pölyt päältä, etsiä markettien poistolaareista filmirullia nimelliseen hintaan, kaivaa muistinsa äärirajoilta, että miten pirussa analoginen kamera toimikaan ja lähteä niiden kanssa tutkimusretkelle erinäisiin kohteisiin ja olosuhteisiin. Niissä kuvissa on laatu kohdallaan eikä digihifistelijät voi muuta tehdä kuin syödä sitä pullaansa kahvin kanssa ja olla hiljaa. Mutta, kuten aina tällaisen hehkutuksen jälkeen, tulee se Mutta... Otetaan esimerkki oikeasta elämästä ja vaikkapa OSIT:in perustutkinnasta.

Tutkimus kestää yleensä yli kuusi tuntia, normaalisti 21:00 - 06:00 välisen ajan ja tänä aikana kamera raksuttaa taukoamatta kuvia. Jokainen saa mielessään miettiä, että jos otettujen kuvien määrä yleensä on siinä kolmen sadan otetun kuvan tienovilla, niin paljonko näiden kuvien kehitys maksaisi ja kuinka paljon se pienen ihmisen sydäntä lämmittää kun saisi 300 kehitetyn valokuvan laskun kouraansa. Oi, että sitä ilon ja riemun kiljahdusten määrää... Ja vieläpä semmoinen huomautus, että sitten kun paljastuu kaikkien kuvien sisältävän 'ei yhtään mitään', on vanhemmat ylpeitä lapsistaan ja heidän järjenjuoksustaan säästäväisyyden kanssa.

Toisin sanoen, voin ehdottaa, että unohtakaa ne historian dinosaurukset tunnearvoiseen hautaansa ja siirtykää helppoon digiaikaan.

 

Mihin kameraa käytetään?

Ainakin meidän käytössä kameroilla on useita eri käyttötarkoituksia ja niiden tärkeys vaihtelee hyvin pitkälti tilanteen mukaan.

Esimerkiksi kun kohteesta on otettu roima läjä kuvia eri kulmista ja paikoista, voidaan vaikkapa tilanteen vaatiessa tarkastaa, että onko jokin esine liikkunut alkuperäiseltä paikaltaan tai jokin tietty kohde yleensäkkin pysynyt ennallaan koko tutkimusten ajan.

Samalla kun kuvia otetaan jatkuvasti, niin todella hyvällä tuurilla kuvaan saattaa tarttua jotain normaalista poikkeavaa ja juuri sellaista, mitä olemme lähteneet alunperin väitettyjen tapahtumien valossa tutkimaan.

Eniten kuviin tulee näitä surullisen kuuluisia orbbeja joiden todistusarvon saa valokuvissa hylätä melkeimpä kokonaan. Salamavalo saa monesti ihmeitä aikaiseksi ja itse henkilökohtaisesti en ymmärrä, että miten jotkut ihmiset voivat niistä innostua.

Joten ennen kaikkea materiaalin jälkitarkastuksessa on hyvin tärkeää käydä kaikki kuvat hienolla kammalla läpi ja jos sattuu, että sieltä löytyy jotain mikä itseä ihmetyttää, paiskataan kuva muiden analysoitavaksi ja jokainen saa tehdä kuvasta omat teoriansa. Nämä teoriat sitten käsitellään yhdessä maalaisjärjen kanssa ja tehdään tarvittavat toimenpiteet teorioiden tulosten valossa.

 

Miten kameraa käytetään?

Räpsi, räpsi, räpsi ja räpsi niitä kuvia kuin henkesi olisi niistä riippuvainen. :)

Tutkimuksissa ei voi koskaan ottaa liikaa kuvia (vaikka joskus jälkikäteen materiaalia läpikäydessä niin voi tuntuakin).

Ota kuvia kaikesta ja mahdollisimman monelta eri kantilta, mutta varo erityisesti heijastavia pintoja ja muita materiaaleja jotka saattavat haitata kuvan laatua.

OSIT jäsenemme Carcass sai elämään erään lentävän lauseen jota olemme muokanneet hyvin useaan tilanteeseen, mutta alkuperäinen lause koski kameran käyttöä ja kuului seuraavasti: "Tehdään semmoinen virhe jota koskaan ei saa tehdä ja otetaan kuva ikkunaa vasten". Eli Carcass tiedosti kameran salamavalon aiheuttaman heijastuksen kuvaan ja lopputulos ei luonnollisesti yllättänyt ketään.

Tietysti jos elämässään ei ole koskaan kameralla kuvannut, tai on kuvannut todella vähän, kannattaa vaikkapa kotiloissa testata miten oma kamera käyttäytyy pimeässä otetuissa kuvissa ja erilaisia pintoja heijastaen. Joskus heijastavaa pintaa myötäillen otettu kuva on saanut sellaisia varjoja aikaiseksi, että niitä voisi helposti laittaa netin pullolleen ja väittää jokaisessa olevan enemmän tai vähemmän kummituksia. Kuitenkin ko. kuvat ovat aina olleet vain salamavalon heijastuksen luomaa varjoa useiden eri pintojen yhteisvaikutuksesta.

Jos käytät kameraa jossa on mahdollisuus ajastettuun sarjakuvaukseen, kannattaa se kiinnittää kamerajalustaan ja laittaa kamera räpsimään kuvia vaikkapa tiettyyn hotspot kohteeseen.

Sinä ja muut voitte olla yhtä aikaa samalla alueella, mutta jos haluat kuvata tyhjää tilaa, käy se niinkin. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada aikaiseksi se jättimäinen onnenpotku, että kuvaan tallentuisi juuri sitä mitä kohteessa on väitetty tapahtuvan. Kaikenkaikkiaan kuitenkin kameran tarkoituksena on saada mahdollisimman monta kuvaa paikasta nojaten melkeimpä kokonaisuudessaan tuuriin ja sattumaan. Siitä huolimatta, kamera on erittäin tärkeä osa tutkimuksia ja ehkäpä helpoiten lähestyttävä mitä tulee harrastuksen aloittamiseen.

Seuraava osa Videokamerat tulee kun on valmis, eli siihen saakka pitäkää hatuistanne kiinni. :)

torstai 18. maaliskuuta 2010

Toiminta ja tutkiminen

Kuten edellisessä tekstissäni pohjustin, erilaisia toimintatapoja ja tutkimusmenetelmiä on lähes yhtä paljon kuin itse tutkijoitakin.
Lienee siis hyvä jatkaa tätä kokonaisuutta muutamilla mietteillä ja huomioilla, jotka palvelevat tarkoitustaan tutkimuksissa.

Vaikka tutkimusmenetelmiä onkin paljon, tietyt selkeät linjaukset pätevät lähes kaikissa tapauksissa.
Mikäli tutkimuksissa on tarkoitus käyttää elektronisia apuvälineitä, jotka tallentavat mediaa kuten ääntä tai videokuvaa, (esimerkkinä digisanelin ja videokamera) tulee tutkimusmenetelmissä huomioida muutamia asioita.
Tallenteiden selkeänä pitäminen on eräs arvoikkaimmista asioista, mikäli tallenteita on tarkoitus tarkastella ja analysoida jälkeenpäin.
Käytännön tasolla tämä tarkoittaa, selkeää ja rauhallista toimintaa tutkimuksen aikana.

-Tutkijoiden kannattaa pitää puheensa rauhallisena, kuitenkin selkeänä ja luonnollisena. -Tämä menetelmä auttaa selkeisiin tallenteisiin ja eri tutkijoiden äänet erottuvat tallenteilta selkeästi, etenkin haluttu kohta tallenteista löytyy nopeasti kellonajan arvioimisen ja selkeästi puheen ansiosta.
-Liikkuminen tutkimuksen aikana kannattaa niin ikään pitää rauhallisena, joten juoksemista kuten myös toista ääripäätä -hiipimistä tulee välttää, tässäkin yhteydessä on hyvä muistaa luonnollisuus.
Tallenteita tarkastellessa mm. tömistely ja juokseminen aiheuttaa usein videokameralla ja sanelimella kumahduksia, sekä ylimääräistä melua ja varsinkin sisätiloissa äänet usein kaikuvat, joten tallenteissa nämä äänet usein kuulostavat epäselvältä puurolta.
Hiipiminen toki estää osaltaan äänien puuroutumisen, mutta hiipiminen myös aikaansaa hiljaisempia taustaääniä, kuten naksahduksia ja laahaavaa ääntä, jotka saattavat tallenteita tarkastellessa aiheuttaa epäselvyyksiä sillä myös sisätiloissa matalatkin äänet saattavat kaikua.

Vaikka liikkumisen tuokin laitteiston käytössä omia kommervenkkejään, näihinkin löytyy helpotusta.
Hyvänä tapana onkin selkeyttää kameralle ja sanelimelle, mitä ympärillä tapahtuu ja minne ollaan menossa.
Esimerkiksi sanelimen käyttäjä kertoo sanelinnauhoituksen aikana "Kello on nyt 02.30, 'pasi'ja 'carcass' ovat kulkemassa ullakon portaita yläkertaan"
-Tämä selkeyttää huomattavasti materiaalin läpikäymistä, sillä tallenteiden kuuntelija tietää tässä tapauksessa tarkan kellonajan, jolloin ollaan siirrytty tiloista toiseen, sekä osaa odottaa tallenteella kuuluvan askelia ja muita liikkumisesta johtuvia ääniä. Näin hän myös pystyy erottamaan mahdolliset taustaäänet, jotka eivät kuulu ympäristöön luonnollisesti.
Samaa tekniikkaa kannattaa soveltaa myös videokameran kanssa, kaikkea ympärillä tapahtuvaa ei pysty huomioimaan suoraan kameran linssin välityksellä.
Mikäli tutkimuksessa jätetään kamera tai sanelin valvomaan tietyn tilan tapahtumia, kannattaa tilaan tultaessa ilmoittaa itsestään, mikäli on kulkemassa laitetta kohti.
Esimerkiksi "'carcass' ja 'pasi' kulkemassa eteisaulasta olohuonetta kohti, kello on tällä hetkellä 02.45."

Mikäli kameraa tai sanelinta käytettäessä eteen tulee huomioimisen arvoinen havainto, kuten esimerkiksi outo ääni tai outo visuaalinen havainto, kannattaa tallentavalle laitteelle suorittaa "merkkaaminen".
Esimerkiksi. "Merkintä, (tai tarkistuspyyntö) 'carcass' ja 'pasi' klo. 03.15, eteisaulasta kuului askeleita."
Tällöin tallenteiden kuultelija huomaa merkityn kohdan ja pystyy tarkistamaan, tallentuiko merkatut askeleen äänet sanelimelle tai videokameralle.
Luonnollisesti tätä menetelmää kannattaa käyttää myös videokameran kanssa, niin ääni-ilmiöihin kuin visuaalisiin havaintoihinkin, jotka mahdollisesti ovat tallentuneet kameralle.

Mitä tulee itse tallenteiden tekemiseen; Kannattaa vähintäänkin uuden tallenteen alussa ja lopussa ilmoittaa sen hetkinen kellonaika, esimerkiksi: "Nauhoitus alkaa, tässä 'carcass', kello on nyt 03.45 ja olemme pasin kanssa eteisaulassa" -/- "Tässä 'carcass', kello on nyt 04.20 ja nauhoitus loppuu." -Tämä helpottaa tallenteiden läpikäymistä, sekä mahdollisten ilmiöiden etsimistä.
Normaali tutkinnassa pitkiä tallenteita kannattaa välttää, sillä pitkien äänitiedostojen ja videotiedostojen katsominen on puuduttavaa ja tallenteiden läpikäymiseen vaadittava vireystaso laskee.
Mielestäni nyrkkisäännöksi tallenteen maksimikestoksi tunti on ehdoton maksimi.
Tutkimuksen kulku tallenteiden osalta, kannattaakin mieluummin jatkaa useisiin lyhytkestoisimpiin tallenteisiin, kuin muutamaan pitkään.
Tietysti nämäkin aikamääreet muuttuvat viimeistään siinä vaiheessa kun jätetään sanelin tai videokamera tallentamaan pitemmäksi ajaksi tallentamaan jonkin tilan tapahtumia. -Tällöin aikamääreet eivät ole merkityksellisiä, sillä yleensä tällaisella menetelmällä halutaan kattaa tietyn tilan tapahtumat tarkasti pitemmältä aikaväliltä.
Mikäli tarkoituksena on tehdä pitkiä tallenteita, kannattaa tallentimelle ilmoittaa kellonaika säännöllisesti.

Tekstin alussa pohjustinkin jo selkeää, rauhallista puhumista tutkimuksen aikana, mutta tuon mielelläni esiin lisää muutamia huomioitavia seikkoja;
-Peruskäyttäytyminen tulee muistaa tutkimuksissa, turha kiroileminen ja ns.'avautuminen' ei kuulu hyviin tutkimustapoihin, eikä se kuulosta hyvältä myöhemmässä tarkastelussakaan tallenteiden osalta.
Lipsahduksia toki sattuu, etenkin jos ympärillä tapahtuu jotain yllättävää tai tutkija esimerkiksi säikähtää äkkinäistä tapahtumaa hänen lähettyvillään.
-Tutkimuksissa on kuitenkin syytä jättää pois turha kiroileminen, etenkin jos aineistoa on tarkoitus näyttää myöhemmin tutkittavan kohteen yhteyshenkilölle.
Tallenteiden selkeänä pitämisen vuoksi on myös vältettävä päällekkäin puhumista ja huutamista, sillä nämäkin asiat tekevät tallenteet epäselviksi tallenteiden läpikäymistä ajatellen.

Kannattaa myös muistaa perusrauhallisuus ja kylmäpäisyys, sillä jo niiden kautta tutkimustoiminta pysyy rauhallisena ja selkeänä.
Vaikkei tutkimusryhmällä olisikaan käytössää sanelinta tai videokameraa (puhumattakaan muunlaisista apuvälineistä) kannattaa muistaa rauhallinen käytös, niin puheen kuin liikkumisen kannalta.
Mikäli yöaikainen tutkiminen kuitenkin vaatii tutkijoiden osalla halpaa ja ala-arvoista huumorinkukkaa, ne on helpointa jättää vaikkapa tauolle kahvikupposen ääreen, jolloin tauon jälkeen on taas helppo jatkaa virkeämpänä selkeällä ja asiallisella linjalla.
Tällöin itse tutkiminen pysyy miellyttävänä ja rauhallisena ja homma pysyy myös paremmin tutkinnanjohtajan hallussa, vähättelemättä ollenkaan muun tutkimusryhmän asemaa.

Nämä ovatkin asioita, joita kannattaa treenata ennen varsinaiseen tutkimukseen lähtemistä, sillä nämäkään asiat eivät välttämättä tule itsestään jokaisen tutkijan selkärankaan. Erilaisten tutkimusympäristöjen tekemät rasitteet sekoittavat usein peruskuviota, joka korostaa harjoittelun tarvetta.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Ilmiöiden tutkiminen ja skeptinen asenne

Maailmalla on monia selittämättömiä ilmiöitä-, sekä kummittelua tutkivia seuroja ja ryhmiä. Näin ollen tutkimustapoja ja -menetelmiä on lähes yhtä paljon kuin tutkijoitakin.
Suurin osa suomessa toimivista tutkimusryhmistä ja -porukoista halunnee tehdä tutkimustyönsä itselleen ja samalla etsiä vastauksia mahdollisen henkimaailman esiintymisen dilemmaan.
Yleistettynä suurin osa suomalaisista tutkimusryhmistä koostuu pienestä kaveriporukasta, joka haluaa pienimuotoisen tutkimisen kautta löytää omalta osaltaan vastauksia ylempänä esitettyyn mahdolliseen ilmentymään ja samalla kokea jännitystä.

Miksipä ei, onhan kummitteluun kohdistuva tutkiminen (muunkin paranormaalin tutkimisen muotojen rinnalla) miellyttävää vastapainoa arjen askareille.
Kylmässä ja pimeässä käveleminen himmeän taskulampun valossa narisevan lankkulattian päällä on varmasti tunnelmallista, vaikka samalla vähän jännittäisikin.
Henkilökohtaisesti arvostan suomalaisia tutkijaryhmiä ponnisteluistaan, tunsivatpa he sitten olevansa harrastelijoita, amatöörejä tai jopa ammattilaisia.

Mielestäni on kuitenkin tarpeellista tuoda esille muutamia asioita, joihin monet tutkimusseurat ovat saattaneet kompastella.
Olipa tutkimusryhmän tarkoitus tehdä tutkimustyötä ainoastaan itselleen, tai julkaista aineistoa tutkimuksiinsa liittyen muun maailman ihmeteltäväksi, tutkinnassa tulisi säilyttää pieni skeptisyys jokaisen tutkintaan osallistuvan henkilön pääkopassa.
Kuten tiedämme, erilaiset ihmiset kokevat oudot ja selittämättömät tapahtumat ja ilmiöt eri tavoin. Tästä syystä tutkijoilla tulisi olla sopivasti luovuutta ja elämänkokemusta pystyä selvittämään erilaisten ilmiöiden aiheuttajia, kuten käytännöllisinä esimerkkeinä mm. kolahdukset (mikä ne mahdollisesti aiheuttaa), valoilmiöt (mikä ne aiheuttaa ja mistä ne tulevat), lämpötilojen muutokset (mikä aiheuttaa.. avonaiset tai rikkinäiset ikkunat, ilmastointi lämmitys..? etc.), kaukaa, taikka läheltä tulevat epäselvät äänet (mistä ne tulevat ja mikä ne aiheuttaa)...
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Jos annamme periksi itsellemme, emmekä laiskuttaamme viitsi nähdä vaivaa tällaisten asioiden selvittämiseen, olemme paranormaalin tutkimuksessa täysin hakoteillä, vailla minkäänlaista todellisuutta itse tilanteesta.
Uskallan väittää, että n. 99% kummitteluksi mielletyistä ilmiöistä on selitettävissä luonnollisilla asioilla.

Tässä vaiheessa nousee myös esille tutkijat, jotka haluavat kokea ja havainnoida mahdollista henkimaailmaa tuntemusten ja alitajuntansa kautta.
Kuten ylempänä viittasin, ihmiset reagoivat eri tavoin outoihin asioihin joita tutkimusten ohessa saattaa tulla vastaan.
Suurin merkitys on kuitenkin sillä, miten eri tutkijat reagoivat alitajuisesti esimerkiksi pimeyteen, kylmyyteen, kosteuteen, valvomiseen jne.
En toki väitä, että kaikki tällaisia tutkimus- tai havainnointimenetelmiä käyttävät ihmiset olisivat väärässä tuntemustensa kanssa, mutta mielialojen vaihtelut ja jännitys saattavat altistaa itsesuggestiolle, joka taas johtaa harhaan tutkimuksen realistisesta tilasta.
Ehkä kuitenkin suurin kompastuskivi konkreettisen tutkimisen kannalta on se, ettei alitajuntaan, tai tuntemuksilla havainnointi välttämättä aikaansaa konkreettista todistusaineistoa.
Toki nämä menetelmät sopivat ihmisille jotka ovat kiinnostuneita enemmän omakohtaisesta havainnoinnista, kuin tutkimuksen konkretisoinnista käsinkosteltavalle tasolle.
OSIT -toiminnan kannalta sanoudumme kuitenkin irti mm. medioiden ja selvänänäkijöiden käyttämisestä tutkimuksissamme, sillä tavoitteemme nojautuvat konkreettisiin tulosten löytämiseen.

Olivatpa käytettävät tutkimusmenetelmät millaisia tahansa, tulee työtapoja ja menetelmiä, sekä laitteiden käyttöä harjoitella, jos ei säännöllisesti niin ainakin riittävästi tutkimusseuran resurssien mukaan.
Kun jokainen tutkija hallitsee oman alansa tai tehtävänsä, itse tutkimisprosessi helpottuu sillä jokainen mukana oleva tietää oman paikkansa ja tehtävänsä.
Näin ollen, tutkimusseuran tai ryhmän on myös hyvä harjoitella tutkimusmenetelmiä niin yksilötasolla, parityöskentelynä, kuin ryhmäkoossakin.
Lisäksi, jos tutkimukseen lähdettäessä joku tutkija on pois vahvuudesta, tai jostain syystä joutuu lähtemään pois tutkimuksesta, helpottaa harjoittelu ja tätä kautta saavutettu osaaminen tutkimuksen suorittamista huomattavasti.
Näin taataan myös tutkimusten hyvä suunnittelu ja organisointi. Suosittelenkin että tutkimusryhmällä tai seuralla olisi kulloisessakin tutkimuksessa nimettynä tutkinnan johtaja, joka pystyy ohjaamaan tutkimusta ja tiukan paikan tullen pystyy pitämään niin kutsutusti "paletin kasassa".

Lisäksi; Teknillisten apuvälineiden käyttö vaatii harjoittelua, sillä laitteistosta on hyötyä vain, jos niitä osataan käyttää oikein.
Tämän takia kannattaa opetella laitteiston käyttö huolto, puhdistus sekä käyttöönotto.
Tutkimuksen järjestäminen, kuten itse tutkiminenkaan ei siis tule ihan 'Ex tempore' -idealla, mikäli tarkoituksena on saada aikaan tuloksia.

Kuitenkin, näistä kaikista seikoista tärkein piilee jokaisen tutkija yksilötasolla ja kaiken toiminnan peruspilari paranormaalin tutkimisessa on ehdottomasti terve maalaisjärki ja etenkin sen käyttäminen.

Toivon henkilökohtaisesti, että tulevaisuudessa pranormaaleja-, etenkin kummitteluksi miellettyjä ilmiöitä julkisesti tutkivia -tahoja tulisi kotimaahamme lisää.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Tervehdys

Tervetuloa blogiin myös minunkin puolesta. Kuten Carcass tuossa jo ilmaisikin, tänne olisi tarkoitus kerätä erinäisiä ajatuksia kaikesta mikä liittyy OSIT seuratoimintaan ja tutkimuksiin.

Itse jätän nyt tarkoituksella tämän "esittelyni" näin lyhyeksi ja jatkan asioita sitten myöhemmin kovemmalla kädellä. 

Vielä kerran tervetuloa kaikille. =)

Oulun selittämättömien ilmiöiden tutkimusseura (OSIT)

OSIT perustettiin tammikuussa 2009. Tavoitteenamme on tutkia selittämättömiä ilmiöitä kaikessa monipuolisuudessaan, sekä valottaa tapahtumia niiden taustalla, olivat tapahtumat sitten normaaliin elämään liittyviä sattumia tai normaalin yläpuolella esiintyviä asioita.
Seuramme koostuu tällä hetkellä kourallisesta työssäkäyviä henkilöitä joita jokaista yhdistää halu saada tietää enemmän paranormaalista maailmasta.

OSIT Blog koostuu kahden -perustajajäsenen ajatuksista ja mietteistä selittämättömien ilmiöiden tutkimista ja paranormaalia maailmaa kohtaan.
Blogin tarkoitus on myös täydentää kotisivujemme ja keskustelufoorumimme tarjoamaa informatiivia.

Mikäli tunnet mielenkiintoa seuraamme, tai toimintaamme kohtaan, niin lisää blogimme selaimesi kirjanmerkkeihin.
Voit tutustua toimintaamme OSIT:n kotisivuilla: http://osit.fi/
tai keskustelufoorumillamme: http://osit.phpbb.fi/