Carcass ehdotti minulle, että kirjoittaisin tänne jonkinsortin yhteenvedon ja alleviivauksen OSIT:in käyttämästä tekniikasta.
Tarkoituksena seuraavilla teksteillä on antaa karvalakkimallin kuvaus työkaluista enemmän tai vähemmän käytännönläheisesti ja opastaa aiheesta kiinnostuneita aloittelijoita tutkintaan.
Ensimmäisenä luettelen kirjoitushetkellä olevia laitteita joita OSIT:illa on käytössään tutkimuksissa.
- Digikamerat
- Videokamerat
- Digitaalisanelimet
- EMF-mittarit
- Infrapunavalaisimet
- Liikkeentunnistimet
- Radiopuhelimet
- Kiinteät videokamerat
- Kiinteiden kameroiden tallennin
- Audiovahvistimet
- Kosteus/lämpömittarit
Seuraavaksi kerron laitteiden käyttötarkoituksen, toimintaperiaatteet ja yleistä jorinaa tekniikasta. Tekstin ja laitteiden määrän vuoksi kokonaisuus pilkotaan useampaan osaan ja osat julkaistaan sitä mukaan, kun niitä ehdin kirjoittaa. Mutta nyt sitä itse asiaa:
Digikamera
Nykyaikana jokaiselta löytyy jos jonkinlaista digikameraa, olivat ne kännyköihin upotettuja versioita, perus digipokkareita tai kalliimpia järjestelmäkameroita, joten mitä tulee selittämättömien ilmiöiden tutkimiseen, on näillä todella helppo aloittaa harrastus.
Kun mietitään digitaaliseen muotoon tallentavia kameroita, täytyy nostaa kissana pöydälle kuvien laatu. Vanhoilla kameroilla voi saada normaalistakin asiasta kuvattua huiman kummituskuvan kun itse kuva koostuu noin neljästä pikselistä ja niistäkin kaksi on mustaa. Eli kuvan erotustarkkuus on jotain kauhean ja kaurapuuron väliltä.
Uudemmissa kameroissa alkaa olemaan jo kansanomaisesti sanoen, megapikselit kunnossa ja kuvien tarkkuus alkaa olemaan riittävää. Tietysti peruskameroissa tekniikka tekee kuville tempun ja pakkaa ne yleisesti esimerkiksi .jpg muotoon. Kuvan pakkaus poistaa aina tietyn verran tarkkuutta kuvissa ja tuo joidenkin puristien mielestä pahan ongelman todisteiden arvoon.
Normaalisilmällä esimerkiksi 10 megapikselin kameralla otettua kuvaa ei kehtaa kritisoida kuin maksimissaan kuvaajan tärisevistä käsistä tai metsähallituksen puolelle menneestä fokusoinnista, eli sellaisella on hyvä edelleen aloittaa harrastus.
Sitten kun leikitään suurilla rahoilla ja harrastukseen on varaa törsätä kuukauden tai parin vuokra, voi ostaa kunnon digijärkkärin ja säätää siihen sellaiset asetukset, että oksat pois. Ei ole enää kuvien pakkaamista, fokusoinnit ovat kohdallaan, valotuksen säädöt uskomattoman laadukkaita ja muutenkin kamerasta tuleva materiaali on lehdistötasoa... Mutta tosiaan näihin se suuri miinuspuoli, eli 500+ euroa per kamera, kun pokkarikameroita saa alle satasella. Mainittakoon vielä lisäksi, että kaikenlaiset objektiivit ja muut herkut näihin järjestelmäkameroihin maksavat myös hyvin suolaisen hinnan.
Mutta meni miten meni, jokainen taaplaa tyylillään ja ostaa lompakkonsa arvosta sitä elektroniikkaa.
Sitten voimme nostaa toisen kissan pöydälle edellisen seuraksi ja puhua hieman näistä todellisista antiikin reliikeistä, eli kinokameroista. Mikäs sen laadukkaampaa kuin puhaltaa vanhasta nousevan auringon keisarikunnan kamerasta vuosien pölyt päältä, etsiä markettien poistolaareista filmirullia nimelliseen hintaan, kaivaa muistinsa äärirajoilta, että miten pirussa analoginen kamera toimikaan ja lähteä niiden kanssa tutkimusretkelle erinäisiin kohteisiin ja olosuhteisiin. Niissä kuvissa on laatu kohdallaan eikä digihifistelijät voi muuta tehdä kuin syödä sitä pullaansa kahvin kanssa ja olla hiljaa. Mutta, kuten aina tällaisen hehkutuksen jälkeen, tulee se Mutta... Otetaan esimerkki oikeasta elämästä ja vaikkapa OSIT:in perustutkinnasta.
Tutkimus kestää yleensä yli kuusi tuntia, normaalisti 21:00 - 06:00 välisen ajan ja tänä aikana kamera raksuttaa taukoamatta kuvia. Jokainen saa mielessään miettiä, että jos otettujen kuvien määrä yleensä on siinä kolmen sadan otetun kuvan tienovilla, niin paljonko näiden kuvien kehitys maksaisi ja kuinka paljon se pienen ihmisen sydäntä lämmittää kun saisi 300 kehitetyn valokuvan laskun kouraansa. Oi, että sitä ilon ja riemun kiljahdusten määrää... Ja vieläpä semmoinen huomautus, että sitten kun paljastuu kaikkien kuvien sisältävän 'ei yhtään mitään', on vanhemmat ylpeitä lapsistaan ja heidän järjenjuoksustaan säästäväisyyden kanssa.
Toisin sanoen, voin ehdottaa, että unohtakaa ne historian dinosaurukset tunnearvoiseen hautaansa ja siirtykää helppoon digiaikaan.
Mihin kameraa käytetään?
Ainakin meidän käytössä kameroilla on useita eri käyttötarkoituksia ja niiden tärkeys vaihtelee hyvin pitkälti tilanteen mukaan.
Esimerkiksi kun kohteesta on otettu roima läjä kuvia eri kulmista ja paikoista, voidaan vaikkapa tilanteen vaatiessa tarkastaa, että onko jokin esine liikkunut alkuperäiseltä paikaltaan tai jokin tietty kohde yleensäkkin pysynyt ennallaan koko tutkimusten ajan.
Samalla kun kuvia otetaan jatkuvasti, niin todella hyvällä tuurilla kuvaan saattaa tarttua jotain normaalista poikkeavaa ja juuri sellaista, mitä olemme lähteneet alunperin väitettyjen tapahtumien valossa tutkimaan.
Eniten kuviin tulee näitä surullisen kuuluisia orbbeja joiden todistusarvon saa valokuvissa hylätä melkeimpä kokonaan. Salamavalo saa monesti ihmeitä aikaiseksi ja itse henkilökohtaisesti en ymmärrä, että miten jotkut ihmiset voivat niistä innostua.
Joten ennen kaikkea materiaalin jälkitarkastuksessa on hyvin tärkeää käydä kaikki kuvat hienolla kammalla läpi ja jos sattuu, että sieltä löytyy jotain mikä itseä ihmetyttää, paiskataan kuva muiden analysoitavaksi ja jokainen saa tehdä kuvasta omat teoriansa. Nämä teoriat sitten käsitellään yhdessä maalaisjärjen kanssa ja tehdään tarvittavat toimenpiteet teorioiden tulosten valossa.
Miten kameraa käytetään?
Räpsi, räpsi, räpsi ja räpsi niitä kuvia kuin henkesi olisi niistä riippuvainen. :)
Tutkimuksissa ei voi koskaan ottaa liikaa kuvia (vaikka joskus jälkikäteen materiaalia läpikäydessä niin voi tuntuakin).
Ota kuvia kaikesta ja mahdollisimman monelta eri kantilta, mutta varo erityisesti heijastavia pintoja ja muita materiaaleja jotka saattavat haitata kuvan laatua.
OSIT jäsenemme Carcass sai elämään erään lentävän lauseen jota olemme muokanneet hyvin useaan tilanteeseen, mutta alkuperäinen lause koski kameran käyttöä ja kuului seuraavasti: "Tehdään semmoinen virhe jota koskaan ei saa tehdä ja otetaan kuva ikkunaa vasten". Eli Carcass tiedosti kameran salamavalon aiheuttaman heijastuksen kuvaan ja lopputulos ei luonnollisesti yllättänyt ketään.
Tietysti jos elämässään ei ole koskaan kameralla kuvannut, tai on kuvannut todella vähän, kannattaa vaikkapa kotiloissa testata miten oma kamera käyttäytyy pimeässä otetuissa kuvissa ja erilaisia pintoja heijastaen. Joskus heijastavaa pintaa myötäillen otettu kuva on saanut sellaisia varjoja aikaiseksi, että niitä voisi helposti laittaa netin pullolleen ja väittää jokaisessa olevan enemmän tai vähemmän kummituksia. Kuitenkin ko. kuvat ovat aina olleet vain salamavalon heijastuksen luomaa varjoa useiden eri pintojen yhteisvaikutuksesta.
Jos käytät kameraa jossa on mahdollisuus ajastettuun sarjakuvaukseen, kannattaa se kiinnittää kamerajalustaan ja laittaa kamera räpsimään kuvia vaikkapa tiettyyn hotspot kohteeseen.
Sinä ja muut voitte olla yhtä aikaa samalla alueella, mutta jos haluat kuvata tyhjää tilaa, käy se niinkin. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada aikaiseksi se jättimäinen onnenpotku, että kuvaan tallentuisi juuri sitä mitä kohteessa on väitetty tapahtuvan. Kaikenkaikkiaan kuitenkin kameran tarkoituksena on saada mahdollisimman monta kuvaa paikasta nojaten melkeimpä kokonaisuudessaan tuuriin ja sattumaan. Siitä huolimatta, kamera on erittäin tärkeä osa tutkimuksia ja ehkäpä helpoiten lähestyttävä mitä tulee harrastuksen aloittamiseen.
Seuraava osa Videokamerat tulee kun on valmis, eli siihen saakka pitäkää hatuistanne kiinni. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti