OSIT tekniikkaa - Osa 2 - Videokamerat

Videokamera

Kuten normaali kameroitakin, videokameroitakin tahtoo nykyisin löytyä melkeimpä jokaisesta kotitaloudesta. Tosin usein jo pelkät kamerat ovat jo niin hyviä, että niillä voi tallentaa sekä perinteisiä stillikuvia ja videokuvaa, mutta yleensä videokuvan laatu vaihtelee hyvin jyrkästi laidasta laitaan.

Vanhemmat kamerat yleensä ovat tallennusmedian kohdalla nauha- tai levytallentimia, eli materiaali tallennetaan perinteisille nauhakaseteille, mini-dv, CD- tai DVD-levyille. Huonona puolena näissä on ainainen kasetin/levyn vaihto ajan X välein ja jos haluaa esimerkiksi digitaalisena siirtää ne tietokoneelle, joutuu käyttämään erinäisiä vippaskonsteja asian toteuttamiseksi.

Uudemmat videokamerat ovat hyvin usein muistikortillisia ja näissä vehkeissä astuu kuvioihin helppous, sekä vaivattomuus. Mikäs sen mukavampaa, kuin lyödä videokamera piuhalla tietokoneeseen kiinni ja kopioida suoraan yleensä valmiiksi käyttöjärjestelmän kanssa yhteensopiva mediatiedosto talteen.

Muistikortillisten videokameroiden tallennuskapasiteetti riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka paljon jaksaa satsata muistikortin kokoon ja määrään. Omakohtaisesti voin sanoa, että mieluummin kannan kymmentä muistikorttia mukana tutkimuksissa, kuin kymmentä mini-dv/DVD levyä koteloineen.

Hintaluokka pyörii näissäkin kameroissa ihan siitä jopa alle satasen maksavista kiinalaisista karvalakkimallista, ammattilaisvehkeisiin joista voi pulittaa useita tuhansia euroja.

Jälleen kerran, jokainen taaplaa jos ei tyylillään, niin viimeistään lompakollaan.

Mihin kameraa käytetään?

Oli kyseessä stillikamera tai videokamera, on tarkoituksena juurikin niiden ilmiöiden mahdollinen tallentaminen todistusaineistoon ja saada yleistä dokumentaatiota itse tutkimuksista.

Tietysti videokameran suuri plussa on juuri tämä liikkuva ääni ja kuva, joten jos sattuu linssi oikeaan paikkaan, voi saada tallennettua asian audiovisuaalisen puolen.

Miten kameraa käytetään?

Jokainen saa itse käyttää videokameraansa tutkimuksissa kuten haluaa, mutta yleisinä vinkkeinä voisin mainita perinteisen kädessä pitelemisen ja kameran jatkuvan mukana kuljettamisen. Tällä lailla voidaan saada paikkaan sitomattomia ilmiöitä mahdollisesti tallennettua ja kamera toimii myös hyvänä vararatkaisuna, jos pitää ryhmän liikkumisista saada tarkempaa tietoa tai selvittää vaikkapa joku mystinen ääni joka on tallentunut esim. sanelimelle.

Yksi tällainen mystinen ääni saatiin selvitettyä juurikin mukana kulkeneen videokameran avulla ja harmaita hiuksia luonut epämääräinen EVP-ehdokas sai itselleen järkiperäisen selityksen.

Seuraavaksi voidaan miettiä videokameran käyttämistä kiinteänä kamerana. Eli jos tiedetään kohteesta jokin tietty paikka, missä tuntuu olevan enemmän tai vähemmän paikallista aktiviteettia, voidaan alueen näköetäisyydelle pystyttää jalusta ja lyödä videokamera siihen kiinni kuvaamaan mahdollista hotspottia.

Kannattaa ottaa huomioon tällaisissa tutkimuksissa eräs hyvinkin tärkeä ominaisuus, eli kameran infrapunaominaisuus (suom. yökuvaus). Aina ennen tutkimusten aloittamista kohteesta lyödään mahdollisuuksien mukaan kaikki valot päältä pois ja tutkiminen tapahtuu aikalailla säkkipimeässä ympäristössä, joten videokamera tarvitsee itselleen jonkinlaisen valaisimen toimiakseen. Tällaista ongelmaa ei stillikamerassa ole, sillä niissä on yleensä aina salamavalo mukana.

Mutta jotta videokameran kuvauskenttä saadaan valaistua, voi käyttää halutessaan ihan perinteisiä taskulamppuja tai muita valaisimia, mutta niiden huonona puolena on yleensä paha pimeänäön menetys tutkijoilla, joten tuota taktiikkaa tulee todella harvoin käytettyä, jos koskaan.

Normaalin valon korvaakin infrapunavalo jota ihmissilmä ei näe, mutta videokameran IR-suotimen poiskytkentämahdollisuus antaa pimeässä tallentamiseen uuden auringon.

Jokaisessa siviilikäyttöön tarkoitetussa yökuvauksen mahdollistavassa videokamerassa on niin sanottu aktiivinen-IR, eli vaikka kamera pystyykin tallentamaan infrapunaspektrin valoa, tarvii se siihen kuitenkin oman IR valaisimensa. Monesti nämä valaisimet tulee mukana kamerassa itsessään, mutta niiden valoteho onkin sitten jo ihan toista luokkaa kuin olisi tarvetta.

Kyllä kameran omalla valollakin pääsee ihan aluksi hyvään vauhtiin jos haluaa sitä kyläilemässä olevaa isomummoa säikyttää Jackass tyyliin keskellä yötä pimeässä olohuoneessa ja päästä tilaamaan hätäkeskuksesta ambulanssin kun nitrot eivät enää auta, mutta kun kuvattavan tilan suuruus ylittää useamman metrin rajan (2-4m), ei peruskameran valoteho riitä niin pitkälle ja muutaman metrin päästä saa ihastella mustaa maailmaa jossa maksimissaan joku kaukana oleva heijastava pinta heittää IR heijastuksia linssille.

Tässä vaiheessa lyödään kaveriksi kunnollinen IR-lisävalaisin. Tällaisia valaisimia voi ostaa ihan kameran merkkituotteina, mutta niiden hinta on oikeasti jotain naurettavan suurta. Esimerkiksi voit helposti joutua pulittamaan 50-100e itse kameraan kiinnitettävästä IR lisävalaisimesta joka ottaa virtaa kameran akusta (which sucks always, period!), mutta voit myös tehdä budjettiratkaisun jonka allekirjoittanut toteutti; eli tilasin kaikki tarvittavat elektroniikkakomponentit maailmalta, käytin pari tuntia kolvaamiseen, muovikotelon muotoilemiseen ja komponenttien kasaamiseen lopputuloksena IR-ledeillä toimiva valaisin jonka valoteho on noin 7-10m. Hintaa koko systeemille tuli loppupeleissä noin 15e (sisältää komponenttien rahdin postikulut) ja kun komeus toimii ledeillä, perus 9v paristolla valaisee helposti yli 10 tuntia.

Tietysti taas ne surullisen kuuluisat puristit voivat itkeä kaulukseensa valaisimen "rumaa" ulkonäköä ja että vekotin ei ole chic, mutta mikäs sen hienompaa kuin virallinen McGyver leima vehkeessä ja kylkeen teipattu patteri näyttämässä kädentaitojen lopputulosta. Suomalainen mies voi häpeilemättä nostaa ko. valaisimen kameraansa kiinnitettynä pimeässä huoneessa, naksauttaa sen päälle ja sanoa rehellisesti, että: "Perkele! Nynnäkee käyrä jääkaapil!"