OSIT tekniikkaa - Osa 6 - Liikkeentunnistimet

Liikkeentunnistimet

Vaikka välillä tuntuu hassulta käyttää kyseisiä laitteita tutkimuksissa, voi niiden potentiaalinen hyöty olla suurena apuna tutkijoille.

Liikkeentunnistimia voi jälleen kerran joko ostaa, tai tehdä itse. Riippuen millaista laitetta haluaa, hintaluokat ovat varmasti jokaiselle sopivat.

Halvimmalla varmaan pääsee jos ostaa ihan normaali kaupasta valaisinosastolta löytyvän muutamalla paristolla toimivan LED liikkeentunnistinvalon. Kyseisissä laitteissa itse liikkeentunnistin on yllättävän herkkä ja sopii mainiosti aloitteleville "kummituksen metsästäjille".

Luonnollisesti tällaisessa kaupan peruskauravehkeessä on vain se valo tuottamassa signaalia, joten taas astuu sisäiset McGyverit esiin ja muutamalla kolvin tökkäisyllä sekä taitavalla ranneliikkeellä kasaa kaveriksi pienen elektronisen summerin. Sen jälkeen laite havaitessaan liikettä loiskauttaa maailman valoisaksi ja päräyttää varmasti jokaisen korvakäytäviä hellivän summeriparkunan kuuluviin.

Jotkut käyttävät tutkinnoissaan jopa riistakameroita liikkeentunnistimena, mutta halvimpien mallien haittapuolena on laitteen hidas reagointi liikkeeseen, eli ihan pieniä liikkeitä ei sellaisella kannata lähteä hakemaan tallennettavaksi.

Mihin liikkeentunnistimia käytetään?

Liikkeentunnistimilla yleensä "ansoitetaan" tiettyjä paikkoja joissa kerrotaan esimerkiksi esineiden tai muiden objektien liikkuvan itsestään.

Liike voi olla niin pientä, että sitä ei välttämättä huomaa jos ei suoraan katso kohteeseen, joten yksi tai useampi herkeämätön liikkeentunnistin vahtina on korvaamaton apu.

Toinen käyttökohde on varmistaa kohteen sisääntuloaukoilla, ettei kohteessa liiku asiattomia henkilöitä aiheuttamassa tihutöitä tutkinnan osalta.

Toisin sanoen, kyseessä on hyvinkin monipuolinen ja käyttökelpoinen pikku laite.

Miten liikkeentunnistimia käytetään?

Otetaan esimerkkinä vaikkapa kohteessa X sijaitseva ovi joka väitöksien mukaan avautuu ja sulkeutuu itsestään. Ainahan voi toki tutkimuksissa tehdä perinteiset ja nakittaa kyseiseen paikkaan pari tutkijaa istumaan ja odottelemaan asioita tapahtuvaksi, tai sitten laittaa ko. tutkijat muihin hommiin ja korvata heidät liikkeentunnistimella.

Jos ovi liikahtaa suuntaan tahi toiseen, aloittaa liikkeentunnistin nimensä veroisesti oman elämänsä ja täten saadaan aihetodisteita kohteen liikkumisesta.

Liikkeentunnistimen toimintaa voi kompata vaikkapa sanelimella ja/tai videokameralla jolloin tunnistimen aiheuttama reaktio tallentuu jälkeenpäin analysoitavaksi.

OSIT tekniikkaa - Osa 5 - Infrapunavalaisimet

Infrapuna, eli IR-valaisimet

Tutkinnan aikana päivänvalo tai muu ylimääräinen valo yritetään saada poistettua kohteista tavalla tai toisella, eli kaikki tutkiminen tapahtuu mahdollisimman pimeässä ympäristössä.

Jotta liikkuvaa kuvaa tallentavat kamerat näkisivät jotain pimeässä, täytyy niiden kanssa käyttää aktiivisia valaisimia ja noh, normaali taskulamppu ja/tai valonlähde yllämainitun syyn vuoksi ei passaa. Tässä tilanteessa otetaan laitteiston kaveriksi Infrapunavalaisin.

IR-valaisimia saa ostettua ihan sellaisenaan kaupoista tai jos haluaa tuoda sen sisäisen linkkuveitsi-ilmastointiteippi-takatukka-ihmemiehen esiin, voi netin ihmeellisestä maailmasta hakea valmistusohjeet ko. laitteille.

Seuraavassa lainaus Videokamera osiosta koskien IR-valaisimia:

"Tässä vaiheessa lyödään kaveriksi kunnollinen IR-lisävalaisin. Tällaisia valaisimia voi ostaa ihan kameran merkkituotteina, mutta niiden hinta on oikeasti jotain naurettavan suurta. Esimerkiksi voit helposti joutua pulittamaan 50-100e itse kameraan kiinnitettävästä IR lisävalaisimesta joka ottaa virtaa kameran akusta (which sucks always, period!), mutta voit myös tehdä budjettiratkaisun jonka allekirjoittanut toteutti; eli tilasin kaikki tarvittavat elektroniikkakomponentit maailmalta, käytin pari tuntia kolvaamiseen, muovikotelon muotoilemiseen ja komponenttien kasaamiseen lopputuloksena IR-ledeillä toimiva valaisin jonka valoteho on noin 7-10m. Hintaa koko systeemille tuli loppupeleissä noin 15e (sisältää komponenttien rahdin postikulut) ja kun komeus toimii ledeillä, perus 9v paristolla valaisee helposti yli 10 tuntia."

Mihin IR-valaisinta käytetään?

Valaisimella saadaan valaistua kameroita varten kuvausympäristö ilman, että paikalla olevien henkilöiden pimeännäkö menee pilalle.

Infrapunavalon taajuuden vuoksi, ihmissilmä ei kyseistä valoa näe kuin maksimissaan pienenä punaisena hehkuna itse valaisimessa.

IR-valaisinta käyttäessä kuitenkin vaaditaan laite jossa on aktiivinen tai passiivinen infrapunavalon käsittely ja esilletuontimahdollisuus.

Miten IR-valaisinta käytetään?

Valaisin kiinnitetään yleensä joko kuvaavaan kameraan itseensä, tai esimerkiksi kiinteään jalustaan kiinnitettynä valaisemaan staattisesti tiettyä aluetta kohteessa.

Mukana kulkeva valaisin tuo luonnollisesti kuvaukseen helpomman kontrollin valaistavalle alueelle, mutta huonoissa tapauksissa voi heijastaa muihin mahdollisiin kameroihin varjoja tai jopa suoranaisia häikäisyjä.

Eli Infrapunavalojen kanssa pitää ottaa huomioon se, että vaikka itse ei valoa näekään, muut laitteet voivat sen havaita ja kannettavan valaisimen suunnan kanssa pitää aina olla tarkkana.

OSIT tekniikkaa - Osa 4 - EMF-mittarit

EMF-mittari

EMF mittari, eli laite jolla mitataan sähkömagneettikenttiä.

Mittarin asetusten mukaan, laite havaitsee parhaimmillaan todella herkkiä kenttiä sähkölaitteista, sähköjohdoista ja jopa maapallon oman kentän, tosin maapallon oman kentän havaitsevat mittarit ovat jo niin ammattilaistavaraa, että harrastelijalla ei ole mitään järkeä ostaa moista.

Kyseisiä laitteita voi ostaa melkeinpä mistä vaan mittauslaitteisiin erikoistuneista liikkeistä, niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

Jos välttämättä haluat Suomesta tilata ko. laitteita, varaudu maksamaan melko rutosti riihikuivaa käteistä ja kotimaan valikoima on melkoisen suppea. Ulkomailta tilatessa homma onkin jo ihan eri juttu. Valikoimaa riittää ja hinnan mukaan on helppo valita. Jos päädyt tilaamaan ulkomailta EMF-mittarin, varaudu pulittamaan noin 30-50e kappaleesta (plus rahti). Vieläpä jos tilaat euroopan sisältä, ei tullilla ole aihetta napista harrastuksesi laitevalinnasta.

Mutta tilasit vehkeen mistä tahansa, olet sellaisen onnellinen omistaja ja saat halutessasi mittailla vaikkapa kissan luonnollista sähkömagneettista kenttää... Kissa voi olla asiasta eri mieltä, mutta se on sen ongelma, eiköstä vain?

Mihin EMF-mittaria käytetään?

Kuten jo aikaisemmin sanoin, mittaria käytetään mittaamaan noita sähkömagneettisia kenttiä ympäristöstä ja tällä tavalla toimimaan yhteistyössä muiden välineiden kanssa.

Eli joidenkin teorioiden mukaan esim. aaveiden energiakentät ja niiden aiheuttamat anomaliat ovat EMF-mittarin antureiden havainnointipiirissä ja mittarilla voi parhaimmassa tapauksessa päästä seuraamaan selittämättömiä liikkuvia energiakenttiä joiden olemassaolo pistää rapsuttamaan päälakea.

Miten EMF-mittaria käytetään?

Tutkinnan alussa mittarilla käydään koko kohde läpi ja kaikki mahdolliset väitetyt hotspotit. Näin kerätään tietoa paikan luonnollisista EMF-kentistä kuten sähköpääkeskukset, virtakaapelit, virtalähteet jne. Tämä tieto sisällytetään itse tutkimuksiin ja väitettyihin tapauksiin. Esimerkiksi jos jossain paikkaa ihmiset valittavat vaikkapa pääkipua, ahdistuksen tunnetta, paranoiaa jne. voidaan alkutarkastuksen jälkeen selittää oireet vaikkapa ko. tilassa olevalla sähkötaululla tai suojaamattomilla sähköjohdoilla jos sellaisia tilassa sattuu olemaan. Eli todennäköisyyden karsimisen prosessilla poistetaan luonnolliset ja itsestään selvät asiat laskuista.

EMF mittareita pidetään mukana koko tutkinnan ajan ja esimerkiksi EVP sessioissa voidaan mittaria käyttää ns. vuorovaikutusvälineenä tutkittavien ilmiöiden kanssa.

Asetetaan mittari vaikkapa huoneen keskelle, paikkaan jossa ei ole omaa luonnollista häiritsevää säteilyä, ja aletaan kyselemään mahdollisesti muilta paikalla olevilta entiteeteiltä heidän läsnäoloaan. Jos EMF mittari saa ns. tyhjästä lukemaa jota voidaan puheen avulla hallita, käy tämä yksiin teorian kanssa, että samassa tilassa olisi älyllistä entiteettiä liikkeellä.

OSIT tekniikkaa - Osa 3 - Sanelimet

Sanelin/Digitaalisanelin


Sanelimet ovat selittämättömiä ilmiöitä tutkivan aamupuuro, ruisleipä ja perunamuusi, eli melkeinpä välttämättömiä onnelliseen elämään.

Ilman sanelinta tutkimuksissa voi jäädä mahdolliset EVP (Electronic Voice Phenomena/ruumiittomat äänet) sivusuun ja yksi tärkeä aspekti tutkimuksista väliin.

Sanelimien hinta pyörii muutamasta kympistä luonnollisesti satoihin euroihin ja taas tulee vastaan se, että mitä haluat ja mihin hintaan.

Halvin vaihtoehto on lähteä noista 30e digitaalisista sanelimista liikenteeseen ja tarpeen vaatiessa laajentaa kalliimpiin, mutta monipuolisempiin versioihin joissa on esim., stereomikit tai jopa ns. surround tallennusmahdollisuus.

Perustutkimuksiin kelpaa vallan mainiosti nuo kolmen kympin hintaluokassa painivat laitteet, koska niissä tallennuskapasiteettia riittää hyvin ja äänen laatukin on kohdallaan, varsinkin jos paketin mukana sattuu tulemaan herkempi erillinen mikrofoni.

Perusmallin digisanelimeen voi yleensä tallentaa huippulaadullakin reilu kuusi tuntia materiaalia ja näissäkin on hyvänä puolena tuo tietokoneen yhteistyön sujuvuus. Kaapeli kiinni, tavara koneelle ja eikun kuuntelemaan.


Mihin sanelinta käytetään?

Sanelimessakin on hyvin monta käyttötapaa ja usein se komppaa yhteistyössä muiden laitteiden kanssa materiaalin läpikäymisen yhteydessä. Varsinkin jos esimerkiksi videomateriaalilta pitää saada selville jonkun oudon äänen alkuperä, voi saman kohdan hakea sanelimen tallenteilta ja verrata tuloksia keskenään. Samalla sanelin toimii tutkijan peruskivenä mitä tulee dokumentointiin, liikkumiseen ja tekemiseen kohteessa.

Sanelimen pääasiallinen tehtävä on tallentaa mahdollisia EVP ääniä joita ihmiskorva ei kuule. Kyseiset äänet ovat saaneet siitä nimensä, että ne tallentuvat elektronisille laitteille ja paikalla olevat henkilöt eivät niitä ole tapahtumahetkellä itse kuulleet.

Ilmiön tapahtumalle on monia teorioita ja yksi suosituista teorioista on henkimaailman kontaktin yrittäminen tietyillä taajuuksilla joita vain nämä elektroniset laitteet ovat herkkiä vastaanottamaan.


Miten sanelinta käytetään?

Koska digisanelimet ovat niin halpoja ja pienikokoisia, esimerkiksi OSIT:illa on niitä useita käytössään ja muutama niistä kulkee aina tutkijoiden mukana.

Mukanaoleville sanelimille raportoidaan havaintoja, tutkijoiden liikkeitä, ääniä joita tutkijat ovat aiheuttaneet ja merkataan yleisesti omaa toimintaa kohteessa.

Aina kun sanelin laitetaan tallentamaan, kerrotaan missä ollaan, päivämäärä ja aika, ketä on paikalla ja mahdolliset yleiset huomautukset tulevalta toiminnalta. Kun sanelin sammutetaan, ennen sammuttamista kerrotaan kellonaika ja juurikin helpottamaan materiaalin myöhempää läpikäymistä.

Muut ylimääräiset sanelimet yleensä jätetään väitettyihin hotspotteihin yksinään tallentamaan jos vaikka sattuisi niin, että paikassa tapahtuu jotain kun tutkijat eivät ole läsnä.

Sanelinten kanssa pelatessa täytyy muistaa koko homman tärkein ydin, sama joka koskee kaikkia tutkimisen aihealueita ja toteutusta, eli riuska kärsivällisyys. Siinä vaiheessa kun olet kuunnellut viisi tuntia pelkkää suhinaa ja ilmastointilaitteiden paukahtelua sanelimen materiaalin analysoinnin aikana, alkaa mieli tehdä jotain muutakin välillä ja kuitenkin kaikki materiaali pitää käydä keskittyneesti läpi alusta loppuun saakka.

Jos homman vetää läpi hälläväliä asenteella, voi miettiä sitä harrastuksen vaihtoa, sillä tähän hommaan täytyy paneutua sataprosenttisesti.

OSIT tekniikkaa - Osa 2 - Videokamerat

Videokamera

Kuten normaali kameroitakin, videokameroitakin tahtoo nykyisin löytyä melkeimpä jokaisesta kotitaloudesta. Tosin usein jo pelkät kamerat ovat jo niin hyviä, että niillä voi tallentaa sekä perinteisiä stillikuvia ja videokuvaa, mutta yleensä videokuvan laatu vaihtelee hyvin jyrkästi laidasta laitaan.

Vanhemmat kamerat yleensä ovat tallennusmedian kohdalla nauha- tai levytallentimia, eli materiaali tallennetaan perinteisille nauhakaseteille, mini-dv, CD- tai DVD-levyille. Huonona puolena näissä on ainainen kasetin/levyn vaihto ajan X välein ja jos haluaa esimerkiksi digitaalisena siirtää ne tietokoneelle, joutuu käyttämään erinäisiä vippaskonsteja asian toteuttamiseksi.

Uudemmat videokamerat ovat hyvin usein muistikortillisia ja näissä vehkeissä astuu kuvioihin helppous, sekä vaivattomuus. Mikäs sen mukavampaa, kuin lyödä videokamera piuhalla tietokoneeseen kiinni ja kopioida suoraan yleensä valmiiksi käyttöjärjestelmän kanssa yhteensopiva mediatiedosto talteen.

Muistikortillisten videokameroiden tallennuskapasiteetti riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka paljon jaksaa satsata muistikortin kokoon ja määrään. Omakohtaisesti voin sanoa, että mieluummin kannan kymmentä muistikorttia mukana tutkimuksissa, kuin kymmentä mini-dv/DVD levyä koteloineen.

Hintaluokka pyörii näissäkin kameroissa ihan siitä jopa alle satasen maksavista kiinalaisista karvalakkimallista, ammattilaisvehkeisiin joista voi pulittaa useita tuhansia euroja.

Jälleen kerran, jokainen taaplaa jos ei tyylillään, niin viimeistään lompakollaan.

Mihin kameraa käytetään?

Oli kyseessä stillikamera tai videokamera, on tarkoituksena juurikin niiden ilmiöiden mahdollinen tallentaminen todistusaineistoon ja saada yleistä dokumentaatiota itse tutkimuksista.

Tietysti videokameran suuri plussa on juuri tämä liikkuva ääni ja kuva, joten jos sattuu linssi oikeaan paikkaan, voi saada tallennettua asian audiovisuaalisen puolen.

Miten kameraa käytetään?

Jokainen saa itse käyttää videokameraansa tutkimuksissa kuten haluaa, mutta yleisinä vinkkeinä voisin mainita perinteisen kädessä pitelemisen ja kameran jatkuvan mukana kuljettamisen. Tällä lailla voidaan saada paikkaan sitomattomia ilmiöitä mahdollisesti tallennettua ja kamera toimii myös hyvänä vararatkaisuna, jos pitää ryhmän liikkumisista saada tarkempaa tietoa tai selvittää vaikkapa joku mystinen ääni joka on tallentunut esim. sanelimelle.

Yksi tällainen mystinen ääni saatiin selvitettyä juurikin mukana kulkeneen videokameran avulla ja harmaita hiuksia luonut epämääräinen EVP-ehdokas sai itselleen järkiperäisen selityksen.

Seuraavaksi voidaan miettiä videokameran käyttämistä kiinteänä kamerana. Eli jos tiedetään kohteesta jokin tietty paikka, missä tuntuu olevan enemmän tai vähemmän paikallista aktiviteettia, voidaan alueen näköetäisyydelle pystyttää jalusta ja lyödä videokamera siihen kiinni kuvaamaan mahdollista hotspottia.

Kannattaa ottaa huomioon tällaisissa tutkimuksissa eräs hyvinkin tärkeä ominaisuus, eli kameran infrapunaominaisuus (suom. yökuvaus). Aina ennen tutkimusten aloittamista kohteesta lyödään mahdollisuuksien mukaan kaikki valot päältä pois ja tutkiminen tapahtuu aikalailla säkkipimeässä ympäristössä, joten videokamera tarvitsee itselleen jonkinlaisen valaisimen toimiakseen. Tällaista ongelmaa ei stillikamerassa ole, sillä niissä on yleensä aina salamavalo mukana.

Mutta jotta videokameran kuvauskenttä saadaan valaistua, voi käyttää halutessaan ihan perinteisiä taskulamppuja tai muita valaisimia, mutta niiden huonona puolena on yleensä paha pimeänäön menetys tutkijoilla, joten tuota taktiikkaa tulee todella harvoin käytettyä, jos koskaan.

Normaalin valon korvaakin infrapunavalo jota ihmissilmä ei näe, mutta videokameran IR-suotimen poiskytkentämahdollisuus antaa pimeässä tallentamiseen uuden auringon.

Jokaisessa siviilikäyttöön tarkoitetussa yökuvauksen mahdollistavassa videokamerassa on niin sanottu aktiivinen-IR, eli vaikka kamera pystyykin tallentamaan infrapunaspektrin valoa, tarvii se siihen kuitenkin oman IR valaisimensa. Monesti nämä valaisimet tulee mukana kamerassa itsessään, mutta niiden valoteho onkin sitten jo ihan toista luokkaa kuin olisi tarvetta.

Kyllä kameran omalla valollakin pääsee ihan aluksi hyvään vauhtiin jos haluaa sitä kyläilemässä olevaa isomummoa säikyttää Jackass tyyliin keskellä yötä pimeässä olohuoneessa ja päästä tilaamaan hätäkeskuksesta ambulanssin kun nitrot eivät enää auta, mutta kun kuvattavan tilan suuruus ylittää useamman metrin rajan (2-4m), ei peruskameran valoteho riitä niin pitkälle ja muutaman metrin päästä saa ihastella mustaa maailmaa jossa maksimissaan joku kaukana oleva heijastava pinta heittää IR heijastuksia linssille.

Tässä vaiheessa lyödään kaveriksi kunnollinen IR-lisävalaisin. Tällaisia valaisimia voi ostaa ihan kameran merkkituotteina, mutta niiden hinta on oikeasti jotain naurettavan suurta. Esimerkiksi voit helposti joutua pulittamaan 50-100e itse kameraan kiinnitettävästä IR lisävalaisimesta joka ottaa virtaa kameran akusta (which sucks always, period!), mutta voit myös tehdä budjettiratkaisun jonka allekirjoittanut toteutti; eli tilasin kaikki tarvittavat elektroniikkakomponentit maailmalta, käytin pari tuntia kolvaamiseen, muovikotelon muotoilemiseen ja komponenttien kasaamiseen lopputuloksena IR-ledeillä toimiva valaisin jonka valoteho on noin 7-10m. Hintaa koko systeemille tuli loppupeleissä noin 15e (sisältää komponenttien rahdin postikulut) ja kun komeus toimii ledeillä, perus 9v paristolla valaisee helposti yli 10 tuntia.

Tietysti taas ne surullisen kuuluisat puristit voivat itkeä kaulukseensa valaisimen "rumaa" ulkonäköä ja että vekotin ei ole chic, mutta mikäs sen hienompaa kuin virallinen McGyver leima vehkeessä ja kylkeen teipattu patteri näyttämässä kädentaitojen lopputulosta. Suomalainen mies voi häpeilemättä nostaa ko. valaisimen kameraansa kiinnitettynä pimeässä huoneessa, naksauttaa sen päälle ja sanoa rehellisesti, että: "Perkele! Nynnäkee käyrä jääkaapil!"

OSIT tekniikkaa - Osa 1 - Digikamerat

Carcass ehdotti minulle, että kirjoittaisin tänne jonkinsortin yhteenvedon ja alleviivauksen OSIT:in käyttämästä tekniikasta.

Tarkoituksena seuraavilla teksteillä on antaa karvalakkimallin kuvaus työkaluista enemmän tai vähemmän käytännönläheisesti ja opastaa aiheesta kiinnostuneita aloittelijoita tutkintaan.

Ensimmäisenä luettelen kirjoitushetkellä olevia laitteita joita OSIT:illa on käytössään tutkimuksissa.

- Digikamerat

- Videokamerat

- Digitaalisanelimet

- EMF-mittarit

- Infrapunavalaisimet

- Liikkeentunnistimet

- Radiopuhelimet

- Kiinteät videokamerat

- Kiinteiden kameroiden tallennin

- Audiovahvistimet

- Kosteus/lämpömittarit

 

Seuraavaksi kerron laitteiden käyttötarkoituksen, toimintaperiaatteet ja yleistä jorinaa tekniikasta. Tekstin ja laitteiden määrän vuoksi kokonaisuus pilkotaan useampaan osaan ja osat julkaistaan sitä mukaan, kun niitä ehdin kirjoittaa. Mutta nyt sitä itse asiaa:

 

Digikamera

Nykyaikana jokaiselta löytyy jos jonkinlaista digikameraa, olivat ne kännyköihin upotettuja versioita, perus digipokkareita tai kalliimpia järjestelmäkameroita, joten mitä tulee selittämättömien ilmiöiden tutkimiseen, on näillä todella helppo aloittaa harrastus.

Kun mietitään digitaaliseen muotoon tallentavia kameroita, täytyy nostaa kissana pöydälle kuvien laatu. Vanhoilla kameroilla voi saada normaalistakin asiasta kuvattua huiman kummituskuvan kun itse kuva koostuu noin neljästä pikselistä ja niistäkin kaksi on mustaa. Eli kuvan erotustarkkuus on jotain kauhean ja kaurapuuron väliltä.

Uudemmissa kameroissa alkaa olemaan jo kansanomaisesti sanoen, megapikselit kunnossa ja kuvien tarkkuus alkaa olemaan riittävää. Tietysti peruskameroissa tekniikka tekee kuville tempun ja pakkaa ne yleisesti esimerkiksi .jpg muotoon. Kuvan pakkaus poistaa aina tietyn verran tarkkuutta kuvissa ja tuo joidenkin puristien mielestä pahan ongelman todisteiden arvoon.

Normaalisilmällä esimerkiksi 10 megapikselin kameralla otettua kuvaa ei kehtaa kritisoida kuin maksimissaan kuvaajan tärisevistä käsistä tai metsähallituksen puolelle menneestä fokusoinnista, eli sellaisella on hyvä edelleen aloittaa harrastus.

Sitten kun leikitään suurilla rahoilla ja harrastukseen on varaa törsätä kuukauden tai parin vuokra, voi ostaa kunnon digijärkkärin ja säätää siihen sellaiset asetukset, että oksat pois. Ei ole enää kuvien pakkaamista, fokusoinnit ovat kohdallaan, valotuksen säädöt uskomattoman laadukkaita ja muutenkin kamerasta tuleva materiaali on lehdistötasoa... Mutta tosiaan näihin se suuri miinuspuoli, eli 500+ euroa per kamera, kun pokkarikameroita saa alle satasella. Mainittakoon vielä lisäksi, että kaikenlaiset objektiivit ja muut herkut näihin järjestelmäkameroihin maksavat myös hyvin suolaisen hinnan.

Mutta meni miten meni, jokainen taaplaa tyylillään ja ostaa lompakkonsa arvosta sitä elektroniikkaa.

Sitten voimme nostaa toisen kissan pöydälle edellisen seuraksi ja puhua hieman näistä todellisista antiikin reliikeistä, eli kinokameroista. Mikäs sen laadukkaampaa kuin puhaltaa vanhasta nousevan auringon keisarikunnan kamerasta vuosien pölyt päältä, etsiä markettien poistolaareista filmirullia nimelliseen hintaan, kaivaa muistinsa äärirajoilta, että miten pirussa analoginen kamera toimikaan ja lähteä niiden kanssa tutkimusretkelle erinäisiin kohteisiin ja olosuhteisiin. Niissä kuvissa on laatu kohdallaan eikä digihifistelijät voi muuta tehdä kuin syödä sitä pullaansa kahvin kanssa ja olla hiljaa. Mutta, kuten aina tällaisen hehkutuksen jälkeen, tulee se Mutta... Otetaan esimerkki oikeasta elämästä ja vaikkapa OSIT:in perustutkinnasta.

Tutkimus kestää yleensä yli kuusi tuntia, normaalisti 21:00 - 06:00 välisen ajan ja tänä aikana kamera raksuttaa taukoamatta kuvia. Jokainen saa mielessään miettiä, että jos otettujen kuvien määrä yleensä on siinä kolmen sadan otetun kuvan tienovilla, niin paljonko näiden kuvien kehitys maksaisi ja kuinka paljon se pienen ihmisen sydäntä lämmittää kun saisi 300 kehitetyn valokuvan laskun kouraansa. Oi, että sitä ilon ja riemun kiljahdusten määrää... Ja vieläpä semmoinen huomautus, että sitten kun paljastuu kaikkien kuvien sisältävän 'ei yhtään mitään', on vanhemmat ylpeitä lapsistaan ja heidän järjenjuoksustaan säästäväisyyden kanssa.

Toisin sanoen, voin ehdottaa, että unohtakaa ne historian dinosaurukset tunnearvoiseen hautaansa ja siirtykää helppoon digiaikaan.

 

Mihin kameraa käytetään?

Ainakin meidän käytössä kameroilla on useita eri käyttötarkoituksia ja niiden tärkeys vaihtelee hyvin pitkälti tilanteen mukaan.

Esimerkiksi kun kohteesta on otettu roima läjä kuvia eri kulmista ja paikoista, voidaan vaikkapa tilanteen vaatiessa tarkastaa, että onko jokin esine liikkunut alkuperäiseltä paikaltaan tai jokin tietty kohde yleensäkkin pysynyt ennallaan koko tutkimusten ajan.

Samalla kun kuvia otetaan jatkuvasti, niin todella hyvällä tuurilla kuvaan saattaa tarttua jotain normaalista poikkeavaa ja juuri sellaista, mitä olemme lähteneet alunperin väitettyjen tapahtumien valossa tutkimaan.

Eniten kuviin tulee näitä surullisen kuuluisia orbbeja joiden todistusarvon saa valokuvissa hylätä melkeimpä kokonaan. Salamavalo saa monesti ihmeitä aikaiseksi ja itse henkilökohtaisesti en ymmärrä, että miten jotkut ihmiset voivat niistä innostua.

Joten ennen kaikkea materiaalin jälkitarkastuksessa on hyvin tärkeää käydä kaikki kuvat hienolla kammalla läpi ja jos sattuu, että sieltä löytyy jotain mikä itseä ihmetyttää, paiskataan kuva muiden analysoitavaksi ja jokainen saa tehdä kuvasta omat teoriansa. Nämä teoriat sitten käsitellään yhdessä maalaisjärjen kanssa ja tehdään tarvittavat toimenpiteet teorioiden tulosten valossa.

 

Miten kameraa käytetään?

Räpsi, räpsi, räpsi ja räpsi niitä kuvia kuin henkesi olisi niistä riippuvainen. :)

Tutkimuksissa ei voi koskaan ottaa liikaa kuvia (vaikka joskus jälkikäteen materiaalia läpikäydessä niin voi tuntuakin).

Ota kuvia kaikesta ja mahdollisimman monelta eri kantilta, mutta varo erityisesti heijastavia pintoja ja muita materiaaleja jotka saattavat haitata kuvan laatua.

OSIT jäsenemme Carcass sai elämään erään lentävän lauseen jota olemme muokanneet hyvin useaan tilanteeseen, mutta alkuperäinen lause koski kameran käyttöä ja kuului seuraavasti: "Tehdään semmoinen virhe jota koskaan ei saa tehdä ja otetaan kuva ikkunaa vasten". Eli Carcass tiedosti kameran salamavalon aiheuttaman heijastuksen kuvaan ja lopputulos ei luonnollisesti yllättänyt ketään.

Tietysti jos elämässään ei ole koskaan kameralla kuvannut, tai on kuvannut todella vähän, kannattaa vaikkapa kotiloissa testata miten oma kamera käyttäytyy pimeässä otetuissa kuvissa ja erilaisia pintoja heijastaen. Joskus heijastavaa pintaa myötäillen otettu kuva on saanut sellaisia varjoja aikaiseksi, että niitä voisi helposti laittaa netin pullolleen ja väittää jokaisessa olevan enemmän tai vähemmän kummituksia. Kuitenkin ko. kuvat ovat aina olleet vain salamavalon heijastuksen luomaa varjoa useiden eri pintojen yhteisvaikutuksesta.

Jos käytät kameraa jossa on mahdollisuus ajastettuun sarjakuvaukseen, kannattaa se kiinnittää kamerajalustaan ja laittaa kamera räpsimään kuvia vaikkapa tiettyyn hotspot kohteeseen.

Sinä ja muut voitte olla yhtä aikaa samalla alueella, mutta jos haluat kuvata tyhjää tilaa, käy se niinkin. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada aikaiseksi se jättimäinen onnenpotku, että kuvaan tallentuisi juuri sitä mitä kohteessa on väitetty tapahtuvan. Kaikenkaikkiaan kuitenkin kameran tarkoituksena on saada mahdollisimman monta kuvaa paikasta nojaten melkeimpä kokonaisuudessaan tuuriin ja sattumaan. Siitä huolimatta, kamera on erittäin tärkeä osa tutkimuksia ja ehkäpä helpoiten lähestyttävä mitä tulee harrastuksen aloittamiseen.

Seuraava osa Videokamerat tulee kun on valmis, eli siihen saakka pitäkää hatuistanne kiinni. :)