torstai 18. maaliskuuta 2010

Toiminta ja tutkiminen

Kuten edellisessä tekstissäni pohjustin, erilaisia toimintatapoja ja tutkimusmenetelmiä on lähes yhtä paljon kuin itse tutkijoitakin.
Lienee siis hyvä jatkaa tätä kokonaisuutta muutamilla mietteillä ja huomioilla, jotka palvelevat tarkoitustaan tutkimuksissa.

Vaikka tutkimusmenetelmiä onkin paljon, tietyt selkeät linjaukset pätevät lähes kaikissa tapauksissa.
Mikäli tutkimuksissa on tarkoitus käyttää elektronisia apuvälineitä, jotka tallentavat mediaa kuten ääntä tai videokuvaa, (esimerkkinä digisanelin ja videokamera) tulee tutkimusmenetelmissä huomioida muutamia asioita.
Tallenteiden selkeänä pitäminen on eräs arvoikkaimmista asioista, mikäli tallenteita on tarkoitus tarkastella ja analysoida jälkeenpäin.
Käytännön tasolla tämä tarkoittaa, selkeää ja rauhallista toimintaa tutkimuksen aikana.

-Tutkijoiden kannattaa pitää puheensa rauhallisena, kuitenkin selkeänä ja luonnollisena. -Tämä menetelmä auttaa selkeisiin tallenteisiin ja eri tutkijoiden äänet erottuvat tallenteilta selkeästi, etenkin haluttu kohta tallenteista löytyy nopeasti kellonajan arvioimisen ja selkeästi puheen ansiosta.
-Liikkuminen tutkimuksen aikana kannattaa niin ikään pitää rauhallisena, joten juoksemista kuten myös toista ääripäätä -hiipimistä tulee välttää, tässäkin yhteydessä on hyvä muistaa luonnollisuus.
Tallenteita tarkastellessa mm. tömistely ja juokseminen aiheuttaa usein videokameralla ja sanelimella kumahduksia, sekä ylimääräistä melua ja varsinkin sisätiloissa äänet usein kaikuvat, joten tallenteissa nämä äänet usein kuulostavat epäselvältä puurolta.
Hiipiminen toki estää osaltaan äänien puuroutumisen, mutta hiipiminen myös aikaansaa hiljaisempia taustaääniä, kuten naksahduksia ja laahaavaa ääntä, jotka saattavat tallenteita tarkastellessa aiheuttaa epäselvyyksiä sillä myös sisätiloissa matalatkin äänet saattavat kaikua.

Vaikka liikkumisen tuokin laitteiston käytössä omia kommervenkkejään, näihinkin löytyy helpotusta.
Hyvänä tapana onkin selkeyttää kameralle ja sanelimelle, mitä ympärillä tapahtuu ja minne ollaan menossa.
Esimerkiksi sanelimen käyttäjä kertoo sanelinnauhoituksen aikana "Kello on nyt 02.30, 'pasi'ja 'carcass' ovat kulkemassa ullakon portaita yläkertaan"
-Tämä selkeyttää huomattavasti materiaalin läpikäymistä, sillä tallenteiden kuuntelija tietää tässä tapauksessa tarkan kellonajan, jolloin ollaan siirrytty tiloista toiseen, sekä osaa odottaa tallenteella kuuluvan askelia ja muita liikkumisesta johtuvia ääniä. Näin hän myös pystyy erottamaan mahdolliset taustaäänet, jotka eivät kuulu ympäristöön luonnollisesti.
Samaa tekniikkaa kannattaa soveltaa myös videokameran kanssa, kaikkea ympärillä tapahtuvaa ei pysty huomioimaan suoraan kameran linssin välityksellä.
Mikäli tutkimuksessa jätetään kamera tai sanelin valvomaan tietyn tilan tapahtumia, kannattaa tilaan tultaessa ilmoittaa itsestään, mikäli on kulkemassa laitetta kohti.
Esimerkiksi "'carcass' ja 'pasi' kulkemassa eteisaulasta olohuonetta kohti, kello on tällä hetkellä 02.45."

Mikäli kameraa tai sanelinta käytettäessä eteen tulee huomioimisen arvoinen havainto, kuten esimerkiksi outo ääni tai outo visuaalinen havainto, kannattaa tallentavalle laitteelle suorittaa "merkkaaminen".
Esimerkiksi. "Merkintä, (tai tarkistuspyyntö) 'carcass' ja 'pasi' klo. 03.15, eteisaulasta kuului askeleita."
Tällöin tallenteiden kuultelija huomaa merkityn kohdan ja pystyy tarkistamaan, tallentuiko merkatut askeleen äänet sanelimelle tai videokameralle.
Luonnollisesti tätä menetelmää kannattaa käyttää myös videokameran kanssa, niin ääni-ilmiöihin kuin visuaalisiin havaintoihinkin, jotka mahdollisesti ovat tallentuneet kameralle.

Mitä tulee itse tallenteiden tekemiseen; Kannattaa vähintäänkin uuden tallenteen alussa ja lopussa ilmoittaa sen hetkinen kellonaika, esimerkiksi: "Nauhoitus alkaa, tässä 'carcass', kello on nyt 03.45 ja olemme pasin kanssa eteisaulassa" -/- "Tässä 'carcass', kello on nyt 04.20 ja nauhoitus loppuu." -Tämä helpottaa tallenteiden läpikäymistä, sekä mahdollisten ilmiöiden etsimistä.
Normaali tutkinnassa pitkiä tallenteita kannattaa välttää, sillä pitkien äänitiedostojen ja videotiedostojen katsominen on puuduttavaa ja tallenteiden läpikäymiseen vaadittava vireystaso laskee.
Mielestäni nyrkkisäännöksi tallenteen maksimikestoksi tunti on ehdoton maksimi.
Tutkimuksen kulku tallenteiden osalta, kannattaakin mieluummin jatkaa useisiin lyhytkestoisimpiin tallenteisiin, kuin muutamaan pitkään.
Tietysti nämäkin aikamääreet muuttuvat viimeistään siinä vaiheessa kun jätetään sanelin tai videokamera tallentamaan pitemmäksi ajaksi tallentamaan jonkin tilan tapahtumia. -Tällöin aikamääreet eivät ole merkityksellisiä, sillä yleensä tällaisella menetelmällä halutaan kattaa tietyn tilan tapahtumat tarkasti pitemmältä aikaväliltä.
Mikäli tarkoituksena on tehdä pitkiä tallenteita, kannattaa tallentimelle ilmoittaa kellonaika säännöllisesti.

Tekstin alussa pohjustinkin jo selkeää, rauhallista puhumista tutkimuksen aikana, mutta tuon mielelläni esiin lisää muutamia huomioitavia seikkoja;
-Peruskäyttäytyminen tulee muistaa tutkimuksissa, turha kiroileminen ja ns.'avautuminen' ei kuulu hyviin tutkimustapoihin, eikä se kuulosta hyvältä myöhemmässä tarkastelussakaan tallenteiden osalta.
Lipsahduksia toki sattuu, etenkin jos ympärillä tapahtuu jotain yllättävää tai tutkija esimerkiksi säikähtää äkkinäistä tapahtumaa hänen lähettyvillään.
-Tutkimuksissa on kuitenkin syytä jättää pois turha kiroileminen, etenkin jos aineistoa on tarkoitus näyttää myöhemmin tutkittavan kohteen yhteyshenkilölle.
Tallenteiden selkeänä pitämisen vuoksi on myös vältettävä päällekkäin puhumista ja huutamista, sillä nämäkin asiat tekevät tallenteet epäselviksi tallenteiden läpikäymistä ajatellen.

Kannattaa myös muistaa perusrauhallisuus ja kylmäpäisyys, sillä jo niiden kautta tutkimustoiminta pysyy rauhallisena ja selkeänä.
Vaikkei tutkimusryhmällä olisikaan käytössää sanelinta tai videokameraa (puhumattakaan muunlaisista apuvälineistä) kannattaa muistaa rauhallinen käytös, niin puheen kuin liikkumisen kannalta.
Mikäli yöaikainen tutkiminen kuitenkin vaatii tutkijoiden osalla halpaa ja ala-arvoista huumorinkukkaa, ne on helpointa jättää vaikkapa tauolle kahvikupposen ääreen, jolloin tauon jälkeen on taas helppo jatkaa virkeämpänä selkeällä ja asiallisella linjalla.
Tällöin itse tutkiminen pysyy miellyttävänä ja rauhallisena ja homma pysyy myös paremmin tutkinnanjohtajan hallussa, vähättelemättä ollenkaan muun tutkimusryhmän asemaa.

Nämä ovatkin asioita, joita kannattaa treenata ennen varsinaiseen tutkimukseen lähtemistä, sillä nämäkään asiat eivät välttämättä tule itsestään jokaisen tutkijan selkärankaan. Erilaisten tutkimusympäristöjen tekemät rasitteet sekoittavat usein peruskuviota, joka korostaa harjoittelun tarvetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti