Maailmalla on monia selittämättömiä ilmiöitä-, sekä kummittelua tutkivia seuroja ja ryhmiä. Näin ollen tutkimustapoja ja -menetelmiä on lähes yhtä paljon kuin tutkijoitakin.
Suurin osa suomessa toimivista tutkimusryhmistä ja -porukoista halunnee tehdä tutkimustyönsä itselleen ja samalla etsiä vastauksia mahdollisen henkimaailman esiintymisen dilemmaan.
Yleistettynä suurin osa suomalaisista tutkimusryhmistä koostuu pienestä kaveriporukasta, joka haluaa pienimuotoisen tutkimisen kautta löytää omalta osaltaan vastauksia ylempänä esitettyyn mahdolliseen ilmentymään ja samalla kokea jännitystä.
Miksipä ei, onhan kummitteluun kohdistuva tutkiminen (muunkin paranormaalin tutkimisen muotojen rinnalla) miellyttävää vastapainoa arjen askareille.
Kylmässä ja pimeässä käveleminen himmeän taskulampun valossa narisevan lankkulattian päällä on varmasti tunnelmallista, vaikka samalla vähän jännittäisikin.
Henkilökohtaisesti arvostan suomalaisia tutkijaryhmiä ponnisteluistaan, tunsivatpa he sitten olevansa harrastelijoita, amatöörejä tai jopa ammattilaisia.
Mielestäni on kuitenkin tarpeellista tuoda esille muutamia asioita, joihin monet tutkimusseurat ovat saattaneet kompastella.
Olipa tutkimusryhmän tarkoitus tehdä tutkimustyötä ainoastaan itselleen, tai julkaista aineistoa tutkimuksiinsa liittyen muun maailman ihmeteltäväksi, tutkinnassa tulisi säilyttää pieni skeptisyys jokaisen tutkintaan osallistuvan henkilön pääkopassa.
Kuten tiedämme, erilaiset ihmiset kokevat oudot ja selittämättömät tapahtumat ja ilmiöt eri tavoin. Tästä syystä tutkijoilla tulisi olla sopivasti luovuutta ja elämänkokemusta pystyä selvittämään erilaisten ilmiöiden aiheuttajia, kuten käytännöllisinä esimerkkeinä mm. kolahdukset (mikä ne mahdollisesti aiheuttaa), valoilmiöt (mikä ne aiheuttaa ja mistä ne tulevat), lämpötilojen muutokset (mikä aiheuttaa.. avonaiset tai rikkinäiset ikkunat, ilmastointi lämmitys..? etc.), kaukaa, taikka läheltä tulevat epäselvät äänet (mistä ne tulevat ja mikä ne aiheuttaa)...
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Jos annamme periksi itsellemme, emmekä laiskuttaamme viitsi nähdä vaivaa tällaisten asioiden selvittämiseen, olemme paranormaalin tutkimuksessa täysin hakoteillä, vailla minkäänlaista todellisuutta itse tilanteesta.
Uskallan väittää, että n. 99% kummitteluksi mielletyistä ilmiöistä on selitettävissä luonnollisilla asioilla.
Tässä vaiheessa nousee myös esille tutkijat, jotka haluavat kokea ja havainnoida mahdollista henkimaailmaa tuntemusten ja alitajuntansa kautta.
Kuten ylempänä viittasin, ihmiset reagoivat eri tavoin outoihin asioihin joita tutkimusten ohessa saattaa tulla vastaan.
Suurin merkitys on kuitenkin sillä, miten eri tutkijat reagoivat alitajuisesti esimerkiksi pimeyteen, kylmyyteen, kosteuteen, valvomiseen jne.
En toki väitä, että kaikki tällaisia tutkimus- tai havainnointimenetelmiä käyttävät ihmiset olisivat väärässä tuntemustensa kanssa, mutta mielialojen vaihtelut ja jännitys saattavat altistaa itsesuggestiolle, joka taas johtaa harhaan tutkimuksen realistisesta tilasta.
Ehkä kuitenkin suurin kompastuskivi konkreettisen tutkimisen kannalta on se, ettei alitajuntaan, tai tuntemuksilla havainnointi välttämättä aikaansaa konkreettista todistusaineistoa.
Toki nämä menetelmät sopivat ihmisille jotka ovat kiinnostuneita enemmän omakohtaisesta havainnoinnista, kuin tutkimuksen konkretisoinnista käsinkosteltavalle tasolle.
OSIT -toiminnan kannalta sanoudumme kuitenkin irti mm. medioiden ja selvänänäkijöiden käyttämisestä tutkimuksissamme, sillä tavoitteemme nojautuvat konkreettisiin tulosten löytämiseen.
Olivatpa käytettävät tutkimusmenetelmät millaisia tahansa, tulee työtapoja ja menetelmiä, sekä laitteiden käyttöä harjoitella, jos ei säännöllisesti niin ainakin riittävästi tutkimusseuran resurssien mukaan.
Kun jokainen tutkija hallitsee oman alansa tai tehtävänsä, itse tutkimisprosessi helpottuu sillä jokainen mukana oleva tietää oman paikkansa ja tehtävänsä.
Näin ollen, tutkimusseuran tai ryhmän on myös hyvä harjoitella tutkimusmenetelmiä niin yksilötasolla, parityöskentelynä, kuin ryhmäkoossakin.
Lisäksi, jos tutkimukseen lähdettäessä joku tutkija on pois vahvuudesta, tai jostain syystä joutuu lähtemään pois tutkimuksesta, helpottaa harjoittelu ja tätä kautta saavutettu osaaminen tutkimuksen suorittamista huomattavasti.
Näin taataan myös tutkimusten hyvä suunnittelu ja organisointi. Suosittelenkin että tutkimusryhmällä tai seuralla olisi kulloisessakin tutkimuksessa nimettynä tutkinnan johtaja, joka pystyy ohjaamaan tutkimusta ja tiukan paikan tullen pystyy pitämään niin kutsutusti "paletin kasassa".
Lisäksi; Teknillisten apuvälineiden käyttö vaatii harjoittelua, sillä laitteistosta on hyötyä vain, jos niitä osataan käyttää oikein.
Tämän takia kannattaa opetella laitteiston käyttö huolto, puhdistus sekä käyttöönotto.
Tutkimuksen järjestäminen, kuten itse tutkiminenkaan ei siis tule ihan 'Ex tempore' -idealla, mikäli tarkoituksena on saada aikaan tuloksia.
Kuitenkin, näistä kaikista seikoista tärkein piilee jokaisen tutkija yksilötasolla ja kaiken toiminnan peruspilari paranormaalin tutkimisessa on ehdottomasti terve maalaisjärki ja etenkin sen käyttäminen.
Toivon henkilökohtaisesti, että tulevaisuudessa pranormaaleja-, etenkin kummitteluksi miellettyjä ilmiöitä julkisesti tutkivia -tahoja tulisi kotimaahamme lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti